perjantai 17. lokakuuta 2014

Savukoski - Syyskuu 2014

Viime vuonna tuli ensimmäisen kerran käytyä Savukosken suunnalla kanalintujahdissa ja paikkaan jäi sellainen kytö hautumaan, että uuden reissun suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin. Mökki oli tutun omistama, joten sen vuokraamisesta sai sovittua samalle viikolle. Lupien suhteen asia olikin sitten eri asia, ensimmäiseltä kierrokselta jäi niin sanotusti luu käteen. Elokuussa jatkuneesta lupamyynnistä kuitenkin onnisti ja viikko 39 tulisi siis olemaan jahtiviikko.
Matkaan jouduin lähtemään yksikseni ja jahtikaverit saapuisivat mökille Rovaniemeltä. Pohjoiseen ajeluun varasin lauantain ja lupapäivät alkaisivat sunnuntaina, kestäen seuraavan viikon lauantaihin.
Kokoonpanona olisi muutaman päivän kolme koiraa ja kolme ukkoa. Loppuviikon vahvuudeksi jäisi kaksi koiraa ja kaksi ukkoa.

1. päivä

Sunnuntaina vesisade ja illalla tapahtunut jonkinasteinen liiallinen nesteytys siirtivät metsässä käynnin iltapäivän puolelle. :) Mutta iltapäivän lenkillä joitakin lintuja jo tavattiin ja koirakin sai poroajot heti alta pois. Viimevuotinen poroajo oli lienee vielä koiralla muistissa ja jo vartin jälkeen koira tuli takaisin jäljilleni.
Suonlaidasta muutama lintuhavainto ja yksi ohi lentävä teeritokka loi uskoa että linnut ei aivan kadoksissa ole. Maanantaina starttaisiin jo kunnolla.

Sunnuntain keli antoi viitteitä tulevasta. Lehti tosin pysyi sitkeästi puussa.
2. päivä

Maanantaina startattiin sitten erään ojanvartta kulkemaan. Alkuun hieman korpimaata, joka muuttui kankaan kautta jonkinlaiseksi rämeeksi/suoksi. Hiljaista oli, alun yksi ukkometso oli ainut havainto ja sekin karkasi jo kaukaa lentoon. Suomaalta löytyi vain yksi höyhenkasa ja sen teeren matka oli päättynyt ilmeisesti ketun toimesta.
Suon jälkeen löytyi korkeampia kohtia ja kuivempia kankaita. Näillä näkyi olevan myös teeret. Jokunen ylösajo tapahtui, mutta eipä linnut jääneet koiraa kuuntelemaan. Mutta kuitenkin havaintoja kertyi jokunen ja vain kuivemmilta mailta. Suotureikkojen koluamisen siis sai jättää. Keli sen sijaan suosi ainakin kulkijaa, aurinkoa ja sopiva lämpötila.

Teeret löytyivät kuivemmilta kangasmailta.
Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme erään vaaranlaidalla kolmen ukon ketjussa, terästettynä kultaisella noutajalla. Yhdestä koiran ylösajamasta teeripoikueesta keskimmäiselle kaverille tulikin teeri hollille ja se päätyi eräksi. Jokunen muukin tilanne oli ja riekkojakin löytyi vaarannurkilta, kuivalta maalta nekin.

Luppo oli treenaamassa ja kyllähän se teeri sieltä löytyi.
3. päivä

Tiistaina kokoonpano kutistui yhdellä miehellä ja koiralla ja päätimme kokeilla molempia pystykorvia samaan aikaan. Nuoremmasta männiköstä heti alkutuimiin löytyikin muutama koppelo, vaan ne painoivat reilulla karkolla pois. Välillä rymyttiin jo kotioloilta tuntuvassa nuoressa metsässä, hakkuuaukon reunamilla. :) Tiukasta kuusikosta löytyi teeripoikue, vaan kumpikaan koira ei niistä päässyt heti jyvälle lintujen sinkoillessa eri suuntaan. Ja kun puusta yksi sitten tavoitettiin, ei se haukkua kuunnellut. Tilanteen kuivuttua kasaan aloimme nousta vaaranrinnettä ja metsäkin alkoi muuttua hieman vanhemmaksi. Vaaralta löydettiin enää vain yksi koppelo ja loppupätkä olikin tyhjää, mutta metsä oli miellyttävää kulkea.

Oman koiran haku ei aina luista, niin odoteltiin kolleegaa reissulta. :)
Iltapäivällä tehtiin pieni kävelylenkki ilman koiria ja siltä reissulta päätyi yksi riekko eräksi. Riekkohavaintoja oli hyvin, siihen nähden että edellisvuonna emme nähneet yhtään riekkoa. Havaintoja oli nyt useammassa paikassa ja isoimmassa nipussa oli kymmenkunta lintua.

Riekoilla oli vielä hyvä suojaväritys päällä.
4. päivä

Keskiviikkona ja torstaina olikin sitten jo aivan toisenlainen keli! Keskiviikkoaamuna startattiin jonniin moiseen lumipyryyn. :) Keli oli ehkä kaikkea muuta kuin mieluisa, mutta ei auta kun kokeilla. Toinen koira sai lepopäivän ja lähdettiin yhden koiran kanssa kiertämään vaaranlaitoja.
Vähissä oli havainnot ja tilanteita vielä heikommin.

Lumi alkoi jäädä maahan, vaan linnut oli piilossa.
Riemua ensilumilla.
5. päivä

Torstaina suunnattiin hieman kauemmas, jo viime vuonna hyväksi havaituille paikoille. Sillä isot mustat, ja myös ruskeat, olivat hukassa koko alkuviikon. Metsojen perään siis. Keli oli liki samanlainen kuin keskiviikkona, erona vain se että vaaranlaidalla maahan oli kertynyt jo lähemmäs 10cm lunta.
Kun lähestyimme pelipaikkoja, osviittaa antoi tiellä nähdyt 3 ukkometsoa.

Komeat oli maisemat

Jäljityshommia, vaan oli lintu ottanut siivet alleen.
Joitakin lintuhavaintoja aamun aikana kertyi, vaan linnut tuntuivat olevan arkoja. Mutta metsopaikat oli kuitenkin löydetty.
Tauon jälkeen jatkettiin kaverin koiran kanssa ja toinen koira jäi lepämään. Keli ei ainakaan helpottanut, vaan lunta tuli edelleen eikä tuulikaan juuri ollut laantunut. Paikka paikoin kuitenkin linnun jälkeä oli kovastikin, laajojakin lenkkejä näkyi linnut kulkeneen. Metsoja ja koppeloita havaittiin hyvin, vaan keli ei suosinut. Mutta pelkät havainnot lämmitti jo mieltä ja mieli pysyi virkeänä.

Metson etsintää hieman normaalia poikkeavassa kelissä.
6. päivä

Perjantaiaamu valkeni kuulaana ja pelkäsin jo hieman korppukeliä, vaan onneksi turhaan. Niin kuin kaveri totesi, "se on metontappokeli." :) Starttasimme jo pimeässä ja matkasimme edellispäivänä kolutuille seuduille, koska lintuhavaintoja siellä oli hyvin. Seitsemän maissa oltiin perillä ja kaveri tiputti minut koiran kanssa matkanvarrelle ja lähdimme nousemaan vaaraa ylös. Eipä päästy kuin 300 metriä ja nokan hionta kuului etumaastosta. Koira otti metson ylös, kerkesi puolenkymmentä kertaa haukahtaa ja näin kuin iso musta paineli aukon ylitse. Koira seurasi, muutama haukaus vielä kuului vain tilanne jäi siihen. Ei kestänyt vanha lintu haukussa. Tovin kuljettuamme havaittiin toinenkin metso, mutta siitä ei saatu tilannetta aikaiseksi. Sitten värähtikin puhelin taskussa ja kaverilta tuli tieto; musta on päätynyt eräksi, nuori metso oli jäänyt kuuntelemaan koiraa. Hetken mielessä taas käväisi, että eipä satu omalle kohdalle... :)
Joku aika jatkettiin kulkemista ja haukku alkoi kuulua vaaranreunalta, uudesta hakkuuaukosta. Matkaa oli noin 400 metriä ja lähdin haukulle päin. Pääsin lähelle aukonreunaa ja huomasin koiran haukkuvan vanhan petäjän alla, noin 80 metriä metsänreunasta. Ja hetken katseltuani huomasin metson männyn alaoksilla. Ei muuta kun reppu selästä, kiikari kiinni rihlakkoon ja etenemään. Hienosti pääsi kuusien suojassa melkein aukon reunaan ja parikymmentä metriä ryömittyäni olin aukonreunassa, männyn juurella. Ainut huono puoli oli että koira jostain syystä herkesi haukkumasta. No hetken odottelin ja puntaroin tilannetta mielessäni. Eipä tälläistä mahdollisuutta minulle taas hetkeen tule, joten puristin ja metso pyörähti räpiköiden alas. Tässä vaiheessa varmasti moni pystykorvamies manaa minut alimpaan h**vettiin. :) Vaan koirallani on ollut tilanteet niin heikossa että kävi miten kävi linnun pudotin. Innolla tuo painoi puunalle "viimeistelemään" poikametson.

Ei mennyt kuin Strömsössä, vaan poikametso päätyi eräksi.
Tämän jälkeen hieman helpotti että ei tullut tyhjä reissu, sillä kyseessä oli jo toiseksi viimeinen lupapäivä. Tein kaverille ilmoituksen ja päätimme laittaa romut läjään siltä päivältä ja lähteä mökille ruuanlaittoon ja ottamaan kaatoryypyt. :) Sovimme että hän nappaa minut kyytiin, kunhan kerkeää itsekkin autolle ja takaisin päin. Koira sai vielä touhuta, kun kuljimme vaaranlaitaa sovitulle kohtaamispaikalle. Vielä löytyi yksi teeri joka karkasi suoraan kauas, sekä yksi koppelo. Koppelosta oli taas haukunalku, vaan lintu ei pitkin kuunnellut ja otti lähdöt.
Mökille ajeltiin sitten hyvillä mielin ja kertailtiin aamupäivän tapahtumia, sillä kellohan kävi vasta puolenpäivän maita.

Komea aamuinen keli alkoi nopeasti haihtua. Auringonnousun myötä lämpötila nousi ja lumi alkoi sulaa.
7. päivä

Viimeisen lupapäivän suunnitelmaksi jäi käydä tutkimassa hieman uusia seutuja. Lumi oli päivän ja yön aikana kerennyt sulaa myös vaaroilta. Aamun päätimme kulkea erään hakkuuaukon laitoja ja hakkuulla olevia metsäkaistaleita. Ideaa avitti aukolla nähty noin 30 teeren parvi. Ilman koiria tehdyn lenkin aikana havaittiinkin jokunen riekko ja hyvin teeriä. Eräksi päätyi yksi riekko. Teeret karkailivat risukon suojista, joten kunnon tilanteita ei juuri ollut.
Tauon jälkeen lähdimme vielä molempien koirien kanssa kulkemaan vanhaa metsää, joka sattumalta löydettiin. Tätäkin aluetta reunustivat hakkuuaukot, mutta menihän tuossa tovi tämäkin alue kiertäessä. Metsä oli aivan mahtavan näköistä. Kaistaleelta jokunen lintukin löytyi ja parhaimpana yksi teerikukko jolla oli rautaiset hermot. Koira haukahteli epävarmasti lähellämme pidemmän aikaan vaan mitään emme saaneet kiikaroitua esille. Tovin alueella pyörittyämme, kukkoteeri karkasi kaverin pään päältä petäjän latvasta. Siinä se lienee katsellut jo jonkin aikaa meidän suhailua. :)

Metsät ovat paikka paikoin mahtavia. Etelän risukoissa tulee ikävä moisia.
Kokonaisuutena reissu oli vähintäänkin hyvä ja lintuja näimme huomattavasti edellisvuotta paremmin. Lienee paremmat kelit vaikuttivat asiaan. Keli vaihteli laidasta laitaan, mutta pahimmilta myrskyiltä säästyttiin. Maisemat ovat omaa luokkaansa ja mieli lepää jo vain kulkeakin varvikossa jossa ei risuja ole joka askeleen alla. Polte säilyi ja tuskin viimeiseksi reissuksi jää. Toivon mukaan pääsee myös ensi vuonnakin pohjoisen reissulle. ;) (Vink vink)

Suosittelen lämpimästi etelän risukoihin kyllästyneille,

Over and out.


-Olli

Ps.
Allekirjoittaneella oli Härkila Stealth Optifade-puku sisäänajossa, suosittelen. :)

Kuva saattaa sisältää tuotesijoittelua.