Savukosken reissu valikoitui tänä vuonna viikolle 43, joten odotuksissa oli jopa talviset kelit. No ensimmäisenä päivänä vielä lumen rippeitä vaaran rinteiltä löytyi ja siihen talviset olot loppuivatkin. Päiväkohtaista analyysiä on ehkä turha ruveta tekemään, koska päivät voisi melkeen kaikki kiteyttää lauseeseen: metässä oli hiljaista, illalla otettiin vähän kaljaa. :D
Eli siis lintukannat ei ollut häävit pohjoisessakaan, tai sitten linnut olivat vaan jemma nimisessä mestassa, kaikki.
Ensimmäinen päivä hieman herätteli toiveita kun saman vaaran rinteiltä saatiin viisi lintua tökittyä ylös, tosin karkot olivat sitä luokkaa ettei perässä pysynyt koirakaan. Nämä havainnot oli pieneltä alalta ja loppupäivän tapahtumat tarjosikin riekko joka koiran edestä pölähti syliin. Kavereitten havainnot eivät olleet näinkään vilkkaita, joten hiljaista oli.
 |
| Tuttuja rinteitä, mutta vähän eloa. |
Iltapäivällä tulistelun jälkeen päätimme kaverin kanssa käydä tekemässä tilannetiedustelun pomppujen osalta. Viime vuonnakin kuljetut aukkojen väliset metsäkaistaleet, sekä suonlaidat tarjosivat lisää hiljaiseloa, ei linnun lintua. Ainut oli jänis, joka hyppäsi kuusen alta reilun metrin päästä ja lähtö loppui noin kymmeneen metriin kun pamahti. Hyvä osuma etupäähän ja laukka loppui laakista.
 |
| Hyvin nousi kaverilta lainattu remington poskelle. |
Samainen hiljaiselo jatkui, ainakin omalla osalla, tuon kolme päivää jotka Vintilän lupa-alueella olimme. Lintuhavainnot todella vähäisiä, välillä ulkoili pohjis, välillä labukka. Mitä vanhempaa ja mukavampaa metsä oli kulkea, sitä hiljaisempaa siellä oli. Kolmannen päivän saldona oli kaksi oravahaukkua ja metsänpuolella havaitut 0 kpl lintuja. Kavereilla joitakin havaintoja oli ja oikeastaan iloisena yllätyksenä olivat riekot. Ja ne tuntuivat olevan perillä rauhoituksesta. Mahdolliset ampumahollit kun olivat 1,2 metristä sinne 15-20metriin, eli aika varmoja paikkoja. Vaan saivat olla nämä vanupallot rauhassa.
Kolmen päivän Vintilän lupien saalis neljään mieheen oli metso ja koppelo. Ehkä havaintoihin nähden kuitenkin ihan hyvin. Seuraavat kolme päivää kulkisimme Tulppion lupa-alueella.
Tulppion alueelle ei juurikaan ennakkotiedusteluja keretty tehdä, joten autoilua oli tiedossa ja sitä myös saatiin. Kahden ensimmäisen päivän aamut menikin aika vahvasti ajellessa. Alueella on nimittäin tasattu valtion kassaa aika reilulla kädellä, vai sanottaisiko kouralla. Aukot olivat suhteellisen massiivia ja vaihtoehtona mäntytaimikot suhteellisen tiheitä. Satunnaisesti oli lintuhavaintoja teiltä, mutta sitten kun metsään astuttiin alkoi hiljaisuus. Ensimmäinen päivä koluttiin pomppuja nuoresta männiköstä ja suon laidoista, havaintoina yksi riekko sekä jokunen teeri joista kuitenkin yksi jäi reppuun. Toisena päivänä starttailin pohjiksen kanssa harvahkoon männikköön, josta yksi teeri saatiinkin karkoitettua ja pitkälle. Loppupäivä menikin sitten myyräjahdissa, tuntui noita olevan jonniin verran reilusti. Myös kaverin kultainen noutaja nautti proteiineja suoraan luonnosta.
 |
| Vanhaa metsää löytyi kun jaksoi tampata sen puoli kilometriä aukon yli. |
Viimeiseksi lupapäiväksi olin päättänyt että labukka irti ja pomppua koko päivä. Sen verran hiljaista oli noissa suuremmissa metsissä missä pystykorvan kanssa on miellyttävämpi kulkea. Kaverin kanssa päätettiin aamuksi mennä kiertämään eräs nyppylä missä nuoremmassa männikössä oli joitakin teerihavaintoja ollut. Ihan hyvä valinta kun olin aamu 9 mennessä kipannut ukkometson. Kauas ei autolta keretty, joten lintu konttiin ja jatkettiin jahtia. Labukka alkoi päästä hajuille hommista ja tökkäsikin riekon pariin otteeseen metsässä ylös. Muuten olikin sitten hiljaista ja havaintoja tuli vain muutamasta linnusta.
 |
| Noin 4 kiloinen vanha metson köllikkä. |
Tulille kokoonnuttiin puolen päivän jälkeen ja sovittiin että loppupäivä vedetään yhteishengen kohotuksena neljän miehen ja kahden noutajan avorivissä. Aukon yli kun jaksoi taapertaa alkoi löytyä metsääkin, aina seuraavaan aukkoon asti. :D Alkupuoli saatiin kulkea suhteellisen rauhassa ja lenkin käännyttyä takaisin lähtöpaikan suuntaan jokunen havainto kuitenkin tehtiin. Linnut tosin olivat todella arkoja ja karkkoetäisyydet olivat nippa nappa-haulikkohollista lähemmäs sataan metriin. Positiivisesti tosin alkoi labukka ottaa hakuun etäisyyttä kun hajua tuli nokkaan. Yhdessäkin kohdin olin aivan satavarma että kohta jotain pölähtää, mutta viereinen kaveri sanoi että koppelo pakeni jo 90m päästä, ennen kuin koira sai kunnon vainun.
 |
| Kraateri keskellä metsää. Hyvin jaksoi nuori poika painaa koko päivän. |
No kaikin puolin reissuhan oli taas ihan onnistunut vaikkakin lintuhavainnot vähissä. Saalista sai joka ukko ja lystiä oli. Yhtäkään lintua ei latvassa nähty joten kiväärit saivat olla rauhassa ja panoksia jäi vielä ensi vuoteenkin.
Kaikki on kuitenkin plussaa, kun on poissa kotoa tai töistä. ;)
Ensi vuotta odotellen,
Oltsu
Ps. Alla eräänlainen kaatotodistus. ;) :D
