Juhannuskalassa Huopanankoskella 21.6.2014

Tämän vuoden juhannussuunnitelmia selvitellessä kävi ilmi, ettei perinteinen jokavuotinen mökkireissu onnistuisikaan tällä kertaa, joten päätimme lähteä lauantaiksi Viitasaaren legendaariselle Huopanankoskelle juhannuskalaan. Luvat buukattiin netistä pari päivää ennen reissuun lähtöä ja lauantaina matkaan lähdettiin iltapäivästä kolmen miehen voimin. Menomatkalla oli autossa melko hiljaista, olihan juhannusta jo tullut edellisenä iltana juhlittua. Tänään kuitenkin keskityttäisiin puhtaasti kalastukseen.

                               Huopanankoskea kuvattuna ylemmältä maantiesillalta alavirtaan

Saavuimme koskelle sopivasti puoli kuuden aikaan, luvat kun Huopanalla alkavat aina kuudelta. Koski oli juuri sellainen, kuin muistinkin, vaikka edellisestä Huopanan reissusta on jo kymmenen vuotta, ehkä enemmänkin. Ensimmäisen perhotaimenenikin narrasin Huopanalta, joten paikka on sinälläänkin hyvin nostalginen.

Kamat kasaan ja koskelle. Kahden perhon taktiikalla mentäisiin taas, joten sidoin sivutapsiin Hare's Ear -nymfin ja alaperhoksi jo vakioituneen oliivin kuulapääpupan. Aloitin kalastuksen pienemmän väylän loppuosasta, ja jo kolmannella heitolla iski kiven takaa pirteä taimen alaperhoon kiinni. Noin 30 senttinen kala pääsi haavituksen ja pienten tuuletusten jälkeen jatkamaan matkaansa. Odotukset illan saaliista olivat tämän jälkeen korkealla. Siirryimme pientä väylää ylöspäin kalastellen otollisen näköisiä paikkoja. Rannat olivat paikoin todella pusikkoisia, joten ihan jokaiselle montulle ei viitsinyt 10 jalkaisen vavan kanssa lähteä pusikon läpi ryömimään. Pienestä suvannosta sain todella kovan tärpin, mutta kala ei jäänyt kiinni. Liekkö väkäsettömällä koukulla, jotka ovat pakollisia Huopanalla, ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Pikkuväylän välisuvanto

Siirryimme pääväylälle ja kalastelimme ylöspäin kohti maantiesiltaa. Maantiesillan alla virta on tasaisempaa ja helpommin kalastettavaa, tosin syvyyttä on reilusti. Muutaman heiton jälkeen olikin kala kiinni. Kovassa ja syvässä virrassa kala tuntui reilusti isommalta, mitä se loppupeleissä olikaan, toki onhan poikasistutuksista peräisin olevat kalat aina huomattavasti pirteämpiä, kuin laitokselta valmiiksi onkikokoisina tulevat istarit, joita tietääkseni ei Huopanalle istuteta. Kuitenkin muutaman minuutin päästä komeili haavissa noin 40 senttinen laiha, mutta yllättävän kirkas taimen. Nopea kuvaus ja kala takaisin kasvamaan.

                                                       Illan toinen taimen


Kalastin maantiesillan alusen vielä toiselta rannalta ja sainkin yhden hieman edellistä pienemmän taimenen, joka pääsi välittömästi takaisin kasvamaan.
Tässä vaiheessa alkoi nälkä jo painamaan, joten lähdimme Tuomaksen kanssa takaisin alaspäin makkaranpaistoon kalastellen samalla pientä väylää, Villen tullessa perässä.

                                                                 Tuomas pikkuväylällä

Pikkuväylän alkupään kivien välisissä kuohuissa hyppi reilun kokoinen taimen, pyrstö luokkaa lapio. Jäin hetkeksi piiskaamaan kohtaa, jossa kala oli, mutta tuloksetta. Pääsimme autolle ja laitoimme nuotioon tulet. Hiillosta odotellessa heittelin loppuliu'ussa ja sainkin useita särkiä. Parhaimmillaan roikkui molemmissa koukuissa kala yhtäaikaa. Paistoimme makkarat kosken rannassa ja kertailimme tähänastisia tapahtumia. Ville oli saanut maantiesillan luota pienen taimenen, Tuomas oli vielä toistaiseksi särkilinjalla.

Ruokatauon jälkeen lähdimme kalastelemaan Kuninkaanväylää ylöspäin, mutta hiljaista piteli yhtä terävää tärppiä lukuunottamatta. Siirryimme suoraan takaisin ylemmän maantiesillan luo, mistä Tuomas saikin heti tinselillä tasan nelikymppisen kalan, joka pääsi luonnollisesti takaisin kasvamaan ja heti perään iski toinen kala, muttei jäänyt kiinni. Ville sanoi nähneensä kalan pinnassa sillan alla ja antoi parin uiton jälkeen kohteliaasti minulle tilaa. Toinen heitto kalan suuntaan ja kala kiinni! Kala antoi mukavasti vastusta kovassa virrassa, mutta antautui kuitenkin parin minuutin jälkeen. Jälleen kerran n. 40 senttinen kala haaviin ja takaisin kasvamaan. Siirryimme Villen kanssa kalastelemaan niskaa, missä pintoi, pärskeistä päätellen, useita harjuksia, mutteivat ne meidän perhoista ainakaan kiinnostuneet.

Kello alkoi jo pikkuhiljaa lähennellä puoltayötä, joten lähdimme alaspäin kalastellen kohti autoa. Sain vielä vähän ennen välisuvantoa yhden pienen taimenen. Auton luona, Villen jo pakkaillessa kamoja, heittelin vielä loppuliu'ussa. Yläperhoon tarttui särki, jonka jälkeen alaperhoon tarttui välittömästi reilunkokoinen taimen. Taimen pyörähti kerran pinnassa, katkoi siimat, ja paineli omille teilleen. Vedin pettyneenä särjen kuiville ja vaihdoin vielä tinseliin. Muutaman heiton jälkeen tinseliä vietiin. "Nyt on iso!" huusin 10 metriä alempana seisovalle Tuomakselle. Kompuroin alas kiveltä, jolla seisoin ja yritin hätäisesti kiriä jarrua kalan painellessa alavirtaan tavarajunan lailla. Nelosluokkainen vapa täysin kaksinkerroin kahlasin kalan perään kädet täristen, jolloin se tapahtui. Se, mikä niiden isoimpien kalojen kanssa aina tapahtuu. Kala irtosi väkäsettömästä koukusta aivan Tuomaksen jaloissa ja paineli takaisin järven suuntaan, mistä oli noussutkin. Oli aika lähteä kotiin.

Pettymys oli karvas, mutta kaikenkaikkiaan Huopanan reissu ylitti odotukset kaikin puolin. Kalaa on koskessa todella paljon, isojakin, ja kalat ovat pirteitä poikasistukkaita tai luonnonkudusta syntyneitä. Vettä oli sopivasti ja kelikin suosi. Kotimatka meni leppoisasti valoisassa juhannusyössä kahvia hörppien ja reissun tapahtumia kertaillen.


                                                                                                                         - Henkka

Münchenin MC-kisa

Saimme blogimateriaalia ja tunnelmia hieman kokeneemmalta ampujalta. Juuso Ikävalko on kaksoistrappari, joka kisaa maailmantasolla. Juuso on yksi kuuluisimpia pieksämäkeläisiä ampujia, eikä ihme. Nuori ampuja on saavuttanut urallaan jo nyt paljon. Miehen ennätys onkin kiitettävä 135/150!

Juuso tarinoi meille seuraavasti

 Matka Müncheniin alkoi tavalliseen tapaan Vantaan lentoasemalta ja lento lähti, kuinkas muuten, varhain aamulla, joten tutuksi tulleet matkaa edeltävät liian lyhyet yöunet ja varhaisaamun ajomatka Savon sydämestä Vantaalle sujuivat entisellä rutiinilla. Meillä oli suora lento Müncheniin, josta kisajärjestäjien bussilla pääsimme ampumaradalle. Aseet jätettiin radalla olevaan varastoon ja jatkettiin suoraan hotellille.

Viralliset harjoitukset sunnuntaina 8.6. sujuivat normaalisti. Sarjat olivat 24-27 tasoa. Iltapäivällä käytiin intialaisessa ravintolassa ja sen jälkeen menimme hotellille lepäämään. Kilpailupäivän sää oli erittäin hyvä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ensimmäinen sarjani oli kello 9:40. Sain päivän mittaan kasaan 26, 27, 22, 22 ja 28. En ollut tyytyväinen kolmanteen, enkä neljänteen sarjaani ja niistä jäi kyllä vähän hampaankoloon. Viimeinen sarja kuitenkin nosti hieman tunnelmaa.

Rataolosuhteet Münchenissä ovat aivan erinomaiset ja kun muutkin olosuhteet sattuivat kohdalleen, oli seurauksena mahtava tulostaso. MC-finaaleihin on vuosien varrella päässyt tuloksilla 137-141, mutta nyt oli aivan toisenlainen meininki.

 

Mahtavat radat

Peruskilpailu voitettiin uudella maailmanennätyksellä (Tim Kneale, GBR, 148/150) ja päästäkseen karsintaan finaalipaikasta täytyi ampua entisen maailmanennätyksen verran 146/150. Suomen Simo Köylinen, OSU, oli 27. tuloksella 137, Sami Ritsilä, OSU, 39. tuloksella 135 ja itse sijoitun 52. sijalle tuloksella 125. Finaalin voitti Slovakian Hubert Olejnik, hopealla oli Walton Eller USA ja pronssilla Englannin Tim Kneale.

 

Tulokseni parani neljällä kiekolla edellisestä Suhlin kilpailusta Saksassa, mutta vielä on matkaa aikaisempaan omaan ennätykseen 135/150. Seuraavaksi ohjelmassa on EM-kilpailut, joihin sain komennuksen. Sen jälkeen seuraa Kiinan MC-kisa ja kesän kilpailut Suomessa. On mahdollista, että syyskuussa on vielä edessä MM-kisatkin. Tämä vuosi on syyskuusta asti sujunut armeijan harmaissa urheilujoukoissa.

 

Reissu sujui hyvin ja 10.6 olikin jo aika palata koti Suomeen, lento oli perillä aamuvarhain. Kausi jatkuu ja ennätykset tulevat paukkumaan tulevaisuudessa!

                                                                                             -Juuso

 

Nokisenkoskella 12.6.2014

Lähdimme kolmen miehen voimin tekemään pilvisessä ja sateisessa säässä iltareissun tutulle Nokisenkoskelle. Nokisenkoski sijaitsee Rautalammin reitillä Niini- ja Miekkaveden välissä, noin 17 kilometriä Suonenjoelta. Kosken rantaan saavuimme kuuden maissa sateen ropistessa niskaan. Kamppeet päälle ja maantiesillan alle sateensuojaan ja perhot veteen.

Siiman päähän sidoin toimivaksi todetun oliivin kuulapääpupan punaisella iskupisteellä ja ylemmäs sivutapsiin vastaavan ruskearunkoisen pupan. Ei mennyt montaakaan heittoa, kun siima pysähtyi ja vastaiskun jälkeen siiman päässä rimpuili pirteä nelikymppinen harjus. "Kamera! Ota kuvia!" huusin kaverille. Kameran kaivaminen repusta kesti tuhottoman kauan ja juuri, kun kamera saatiin valmiuteen kala irtosi koukusta. Parin voimasanan jälkeen kalastus jatkui ja sadekin alkoi hellittämään.

Sateen loputtua alkoi vesiperhosia ja jonkinnäköisiä päiväkorentoja kuoriutumaan runsain määrin. Muutaman limenvihreän värityksen omaavan koskikorennonkin bongasin kivien päällä. Kuvia ei näistäkään tosin tullut otettua.

                              Artun kanssa tauko päällä Tuomaksen piiskatessa matalaa väylää.

Niskan yläpuolella pintoi jatkuvasti harjuksia, tosin reilusti heittoetäisyyden ulkopuolella, joten siirryimme alavirtaan pikkusaaren suuntaan. Hiljaista piteli, muutamia särkiä ja salakoita lukuunottamatta. Oli aika lähteä makkaran paistoon grillikatokselle.

                                                                    Jönärit tulilla

Suunnistimme takaisin koskelle ja kalastelimme vähän joka puolella virtaa, mutta emme tavoittaneet enää isompia kaloja. Useamman tunnin tyhjän pyytämisen ja kiinnostuksen lopahtamisen tuloksena homma siirtyy yleensä kyseisellä kolmikolla särjenkalastuskilpailuun virran reunoilta. Niitähän sitten tulikin sen mitä jaksoi pyytää, toistakymmentä joka ukolle.

Kalastusta lopetellessa spottasin vielä sillan yläpuolelta aivan rannan tuntumasta hyvän kokoisen taimenen, muttei se tuntunut perhosta kiinnostuvan. Perhon tippuessa aivan kalan eteen se lähtikin painelemaan omille teilleen. Vielä muutama heitto ja autoa kohti. Kellokin näytti jo yhtätoista, joten oli aika lähteä kotiin.

Ja jottei nyt aivan kalaton päivitys tulisi, niin tässäpä allekirjoittanut (aivan pähkinöinä) + kevään eka taimen aiemmalta Nokisen reissulta.

                                                                                                                               -Henkka

Haulikkokoulu

Kesä alkaa tehdä tuloaan ja Pieksämäen haulikkoradoilla alkaa olla vipinää. Muutamana kesänä Tahinlammen haulikkoradoilla on järjestetty haulikkokoulu. Koulun tarkoitus on ollut opettaa turvallista aseenkäsittelyä ja opastaa oikeanlaisen haulikon valinnassa. Itse ampumaankin pääsee reilusti! Sateinen ja harmaa päivä ei tunnelmaa latistanut.

Haulikkokoulun päävalmentajana on toiminut Risto Suurla. Risto valmentaa pääasiassa kaksoistrappia. Jämäkkä, mutta sopivasti huulta heittävä valmentaja antaa ammuntaan hyvät     

valmiudet.

 

Alkuinfossa Risto kävi läpi haulikkoammunnan perusteita. Tärkeimmiksi pointeiksi nousi haulikon sopivuus ampujalle ja lause "Turpa kiinni!" Risto selitti lauseen: "Jos poskiluunkuoppa ei ole vasten perää ammutaan auttamatta useita pummeja. Silmän ja kiskon linja on silloin pielessä ja laukaus lähtee minne sattuu." Useimmat metsästyshaulikot on varustettu liian jyrkällä perällä, jolloin oikeaoppisesti poski kiinni tukissa nähdään pelkkä lukkorunko kiskon sijaan. Tästä syystä jokainen haulikko käytiin läpi henkilökohtaisesti.

"Vilkaistaanpa patruunapesään ihan ensiksi. Jes, tyhjää täynnä!", Risto varmisti. Piippujen etupuolelle ei ole turhaan asiaa, vaikka ase olisikin tyhjä. Vahinko sattuu useinmiten juuri sillä "tyhjällä" aseella.

Kaikkien aseiden perät eivät olleet tarpeiksi korkeita. Risto ylisti: "Pahvi on haulikkovalmentajan paras ystävä." Pala pahvia ja reilut kiepaukset teippiä näillä eväillä saatiin aikaiseksi säädettävä poskipakka. Onneksi yhdessäkään aseessa perä ei ollut valmiiksi liian korkea, silloin toimenpiteet olisi jäänyt asepuusepän hoidettavaksi.

Ennen ammuntaa on tärkeää myös tietää kumpi silmistä on hallitseva. Oikealta puolelta ampuvan oikea silmä ei välttämättä olekkaan se vahvempi. Helppo tapa testata tämä on tehdä käsillään pieni kolmio ja tähdätä se molemmat silmät auki esimerkiksi puun runkoon. Sulje ensin vasen silmä, jos runko pysyy näkyvissä on oikea silmäsi hallitseva. Oikean silmän sulkeminen yleensä kadottaa rungon näkyvistä. On myös mahdollista, että silmät ovat yhtä vahvat. Jos ampujan kätisyys ja hallitseva silmä ovat vastakkaiset voidaan ampumalaseihin kiinnittää pieni tarra hämäämään hallitsevaa silmää. Nämä asiat olivat kunnossa, joten siirryttiin testaamaan haulikoiden käyntiä.

 Reilun kokoinen pala pahvia, tussilla tähtäyspiste, turvallinen tausta ja eikun testaamaan!

Supistukseksi valittiin mahdollisuuksien mukaan puolisuppea ja patruunaksi kiekkopatruuna 24g latauksella. Yleisimmäksi patruunaksi osoittautui Gyttorpin Lead Max. Haulikon kuvion tulisi olla 1/3 tähtäyspisteen alapuolella ja 2/3 tähtäyspisteen yläpuolella.

 Kuvan pahvi on ehditty kääntää jo ympäri, kuvio oli kunnossa. Tärkeimmät tarkastukset olivatkin siinä ja Risto oli sitä mieltä, että olisi aika ottaa tuntumaa kiekon ammuntaan.

Kiekon lentorataan perehdyttiin ennen ampumista näytekiekoilla. Risto antoi neuvoa vierestä ja viellä viimeiset vinkit ennen ensimmäistä laukausta kohti kiekkoa.

Muutaman laukauksen jälkeen kiekon lennon katkaisi tielle sattunut hauliparvi. Muruset varisi vitelikköön ja ampujankin naamalle alkoi nousta tasainen hymy. Seurasin hetken trapin harjoittelua ja sateen alkaessa hiipua päätin itsekkin lähteä metsästyshaulikko kierrokselle alaradoille.

Aseena minulla on Beretta 686 Silver Pigeon I Sporting 30". Viime syksynä hankittu Beretta on ehtinyt palvella niin metsällä kuin radallakin. Säädettävä poskipakka on mallia B-Fast, josta löytyy korkeus sekä sivusäädöt. Erinomainen ase niin vasta-alkajalle, että vaativammallekkin harrastajalle. Uskallan suositella! http://www.greentrail.fi/tuote/beretta-686-silver-pigeon-i-sporting-30-12-76-s%C3%A4%C3%A4t%C3%B6per%C3%A4ll%C3%A4/3950000116904/

Sade yltyi juuri katoksesta poistumisen jälkeen. Kierroksen tulos jäi kehnoksi. Kello alkoi olla lähellä radan hiljaisuus aikaa. Pois lähtiessäni vilkaisin viellä ammuntaansa lopettelevia haulikkokoululaisia. Kaikkien kasvoilta paistoi hymy sateen keskeltä!

                                                                                                                      Kisoissa tavataan  -Ville