tiistai 25. marraskuuta 2014

Jari tutustumassa saksalaiseen jahtikulttuuriin 9. - 10.11.2014


Kävimme tutustumassa saksalaiseen jahtikulttuuriin Tagemundessa.


Jahti alkoi jahti-führerin tarkalla briiffauksella; mitä sai ampua, milloin jahti alkoi ja millon patruunat täytyi poistaa aseesta.





Ensimmäisen päivän passiin mentiin hieman ennen kymmentä ja patruunat piti poistaa tasan kello 13. Oma passini oli keskellä tukkimännikköä, missä ei ollut aluskasvillisuutta.




Ainoat passiin tulleet eläimet olivat ohiammuttu kettu ja tämä saksanhirvinaaras.



Toisen päivän passi oli korkeassa tornissa tammi- ja mäntymetsän rajalla.





Puolessa välissä ajoa syöksyi kaksi saksanhirveä viiriäiskoiran saattelemana n. 80-90 metrin päässä tornista. Kuvassa hirvistä pienempi, suurempi oli kiellettyjen listalla. Ohessa myös kuva, missä näkyy mitä saa ampua ja mitä ei.




Hetken päästä tammimetsiköstä juoksi omia aikojaan tällainen pikku karju.




Molemmat illat päättyivät kavalkadiin, jossa onniteltiin kaatajia ja soitettiin kunnianosoitukset kaadetulle riistalle.



                                                                                                                      - Jari

perjantai 17. lokakuuta 2014

Savukoski - Syyskuu 2014

Viime vuonna tuli ensimmäisen kerran käytyä Savukosken suunnalla kanalintujahdissa ja paikkaan jäi sellainen kytö hautumaan, että uuden reissun suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin. Mökki oli tutun omistama, joten sen vuokraamisesta sai sovittua samalle viikolle. Lupien suhteen asia olikin sitten eri asia, ensimmäiseltä kierrokselta jäi niin sanotusti luu käteen. Elokuussa jatkuneesta lupamyynnistä kuitenkin onnisti ja viikko 39 tulisi siis olemaan jahtiviikko.
Matkaan jouduin lähtemään yksikseni ja jahtikaverit saapuisivat mökille Rovaniemeltä. Pohjoiseen ajeluun varasin lauantain ja lupapäivät alkaisivat sunnuntaina, kestäen seuraavan viikon lauantaihin.
Kokoonpanona olisi muutaman päivän kolme koiraa ja kolme ukkoa. Loppuviikon vahvuudeksi jäisi kaksi koiraa ja kaksi ukkoa.

1. päivä

Sunnuntaina vesisade ja illalla tapahtunut jonkinasteinen liiallinen nesteytys siirtivät metsässä käynnin iltapäivän puolelle. :) Mutta iltapäivän lenkillä joitakin lintuja jo tavattiin ja koirakin sai poroajot heti alta pois. Viimevuotinen poroajo oli lienee vielä koiralla muistissa ja jo vartin jälkeen koira tuli takaisin jäljilleni.
Suonlaidasta muutama lintuhavainto ja yksi ohi lentävä teeritokka loi uskoa että linnut ei aivan kadoksissa ole. Maanantaina starttaisiin jo kunnolla.

Sunnuntain keli antoi viitteitä tulevasta. Lehti tosin pysyi sitkeästi puussa.
2. päivä

Maanantaina startattiin sitten erään ojanvartta kulkemaan. Alkuun hieman korpimaata, joka muuttui kankaan kautta jonkinlaiseksi rämeeksi/suoksi. Hiljaista oli, alun yksi ukkometso oli ainut havainto ja sekin karkasi jo kaukaa lentoon. Suomaalta löytyi vain yksi höyhenkasa ja sen teeren matka oli päättynyt ilmeisesti ketun toimesta.
Suon jälkeen löytyi korkeampia kohtia ja kuivempia kankaita. Näillä näkyi olevan myös teeret. Jokunen ylösajo tapahtui, mutta eipä linnut jääneet koiraa kuuntelemaan. Mutta kuitenkin havaintoja kertyi jokunen ja vain kuivemmilta mailta. Suotureikkojen koluamisen siis sai jättää. Keli sen sijaan suosi ainakin kulkijaa, aurinkoa ja sopiva lämpötila.

Teeret löytyivät kuivemmilta kangasmailta.
Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme erään vaaranlaidalla kolmen ukon ketjussa, terästettynä kultaisella noutajalla. Yhdestä koiran ylösajamasta teeripoikueesta keskimmäiselle kaverille tulikin teeri hollille ja se päätyi eräksi. Jokunen muukin tilanne oli ja riekkojakin löytyi vaarannurkilta, kuivalta maalta nekin.

Luppo oli treenaamassa ja kyllähän se teeri sieltä löytyi.
3. päivä

Tiistaina kokoonpano kutistui yhdellä miehellä ja koiralla ja päätimme kokeilla molempia pystykorvia samaan aikaan. Nuoremmasta männiköstä heti alkutuimiin löytyikin muutama koppelo, vaan ne painoivat reilulla karkolla pois. Välillä rymyttiin jo kotioloilta tuntuvassa nuoressa metsässä, hakkuuaukon reunamilla. :) Tiukasta kuusikosta löytyi teeripoikue, vaan kumpikaan koira ei niistä päässyt heti jyvälle lintujen sinkoillessa eri suuntaan. Ja kun puusta yksi sitten tavoitettiin, ei se haukkua kuunnellut. Tilanteen kuivuttua kasaan aloimme nousta vaaranrinnettä ja metsäkin alkoi muuttua hieman vanhemmaksi. Vaaralta löydettiin enää vain yksi koppelo ja loppupätkä olikin tyhjää, mutta metsä oli miellyttävää kulkea.

Oman koiran haku ei aina luista, niin odoteltiin kolleegaa reissulta. :)
Iltapäivällä tehtiin pieni kävelylenkki ilman koiria ja siltä reissulta päätyi yksi riekko eräksi. Riekkohavaintoja oli hyvin, siihen nähden että edellisvuonna emme nähneet yhtään riekkoa. Havaintoja oli nyt useammassa paikassa ja isoimmassa nipussa oli kymmenkunta lintua.

Riekoilla oli vielä hyvä suojaväritys päällä.
4. päivä

Keskiviikkona ja torstaina olikin sitten jo aivan toisenlainen keli! Keskiviikkoaamuna startattiin jonniin moiseen lumipyryyn. :) Keli oli ehkä kaikkea muuta kuin mieluisa, mutta ei auta kun kokeilla. Toinen koira sai lepopäivän ja lähdettiin yhden koiran kanssa kiertämään vaaranlaitoja.
Vähissä oli havainnot ja tilanteita vielä heikommin.

Lumi alkoi jäädä maahan, vaan linnut oli piilossa.
Riemua ensilumilla.
5. päivä

Torstaina suunnattiin hieman kauemmas, jo viime vuonna hyväksi havaituille paikoille. Sillä isot mustat, ja myös ruskeat, olivat hukassa koko alkuviikon. Metsojen perään siis. Keli oli liki samanlainen kuin keskiviikkona, erona vain se että vaaranlaidalla maahan oli kertynyt jo lähemmäs 10cm lunta.
Kun lähestyimme pelipaikkoja, osviittaa antoi tiellä nähdyt 3 ukkometsoa.

Komeat oli maisemat

Jäljityshommia, vaan oli lintu ottanut siivet alleen.
Joitakin lintuhavaintoja aamun aikana kertyi, vaan linnut tuntuivat olevan arkoja. Mutta metsopaikat oli kuitenkin löydetty.
Tauon jälkeen jatkettiin kaverin koiran kanssa ja toinen koira jäi lepämään. Keli ei ainakaan helpottanut, vaan lunta tuli edelleen eikä tuulikaan juuri ollut laantunut. Paikka paikoin kuitenkin linnun jälkeä oli kovastikin, laajojakin lenkkejä näkyi linnut kulkeneen. Metsoja ja koppeloita havaittiin hyvin, vaan keli ei suosinut. Mutta pelkät havainnot lämmitti jo mieltä ja mieli pysyi virkeänä.

Metson etsintää hieman normaalia poikkeavassa kelissä.
6. päivä

Perjantaiaamu valkeni kuulaana ja pelkäsin jo hieman korppukeliä, vaan onneksi turhaan. Niin kuin kaveri totesi, "se on metontappokeli." :) Starttasimme jo pimeässä ja matkasimme edellispäivänä kolutuille seuduille, koska lintuhavaintoja siellä oli hyvin. Seitsemän maissa oltiin perillä ja kaveri tiputti minut koiran kanssa matkanvarrelle ja lähdimme nousemaan vaaraa ylös. Eipä päästy kuin 300 metriä ja nokan hionta kuului etumaastosta. Koira otti metson ylös, kerkesi puolenkymmentä kertaa haukahtaa ja näin kuin iso musta paineli aukon ylitse. Koira seurasi, muutama haukaus vielä kuului vain tilanne jäi siihen. Ei kestänyt vanha lintu haukussa. Tovin kuljettuamme havaittiin toinenkin metso, mutta siitä ei saatu tilannetta aikaiseksi. Sitten värähtikin puhelin taskussa ja kaverilta tuli tieto; musta on päätynyt eräksi, nuori metso oli jäänyt kuuntelemaan koiraa. Hetken mielessä taas käväisi, että eipä satu omalle kohdalle... :)
Joku aika jatkettiin kulkemista ja haukku alkoi kuulua vaaranreunalta, uudesta hakkuuaukosta. Matkaa oli noin 400 metriä ja lähdin haukulle päin. Pääsin lähelle aukonreunaa ja huomasin koiran haukkuvan vanhan petäjän alla, noin 80 metriä metsänreunasta. Ja hetken katseltuani huomasin metson männyn alaoksilla. Ei muuta kun reppu selästä, kiikari kiinni rihlakkoon ja etenemään. Hienosti pääsi kuusien suojassa melkein aukon reunaan ja parikymmentä metriä ryömittyäni olin aukonreunassa, männyn juurella. Ainut huono puoli oli että koira jostain syystä herkesi haukkumasta. No hetken odottelin ja puntaroin tilannetta mielessäni. Eipä tälläistä mahdollisuutta minulle taas hetkeen tule, joten puristin ja metso pyörähti räpiköiden alas. Tässä vaiheessa varmasti moni pystykorvamies manaa minut alimpaan h**vettiin. :) Vaan koirallani on ollut tilanteet niin heikossa että kävi miten kävi linnun pudotin. Innolla tuo painoi puunalle "viimeistelemään" poikametson.

Ei mennyt kuin Strömsössä, vaan poikametso päätyi eräksi.
Tämän jälkeen hieman helpotti että ei tullut tyhjä reissu, sillä kyseessä oli jo toiseksi viimeinen lupapäivä. Tein kaverille ilmoituksen ja päätimme laittaa romut läjään siltä päivältä ja lähteä mökille ruuanlaittoon ja ottamaan kaatoryypyt. :) Sovimme että hän nappaa minut kyytiin, kunhan kerkeää itsekkin autolle ja takaisin päin. Koira sai vielä touhuta, kun kuljimme vaaranlaitaa sovitulle kohtaamispaikalle. Vielä löytyi yksi teeri joka karkasi suoraan kauas, sekä yksi koppelo. Koppelosta oli taas haukunalku, vaan lintu ei pitkin kuunnellut ja otti lähdöt.
Mökille ajeltiin sitten hyvillä mielin ja kertailtiin aamupäivän tapahtumia, sillä kellohan kävi vasta puolenpäivän maita.

Komea aamuinen keli alkoi nopeasti haihtua. Auringonnousun myötä lämpötila nousi ja lumi alkoi sulaa.
7. päivä

Viimeisen lupapäivän suunnitelmaksi jäi käydä tutkimassa hieman uusia seutuja. Lumi oli päivän ja yön aikana kerennyt sulaa myös vaaroilta. Aamun päätimme kulkea erään hakkuuaukon laitoja ja hakkuulla olevia metsäkaistaleita. Ideaa avitti aukolla nähty noin 30 teeren parvi. Ilman koiria tehdyn lenkin aikana havaittiinkin jokunen riekko ja hyvin teeriä. Eräksi päätyi yksi riekko. Teeret karkailivat risukon suojista, joten kunnon tilanteita ei juuri ollut.
Tauon jälkeen lähdimme vielä molempien koirien kanssa kulkemaan vanhaa metsää, joka sattumalta löydettiin. Tätäkin aluetta reunustivat hakkuuaukot, mutta menihän tuossa tovi tämäkin alue kiertäessä. Metsä oli aivan mahtavan näköistä. Kaistaleelta jokunen lintukin löytyi ja parhaimpana yksi teerikukko jolla oli rautaiset hermot. Koira haukahteli epävarmasti lähellämme pidemmän aikaan vaan mitään emme saaneet kiikaroitua esille. Tovin alueella pyörittyämme, kukkoteeri karkasi kaverin pään päältä petäjän latvasta. Siinä se lienee katsellut jo jonkin aikaa meidän suhailua. :)

Metsät ovat paikka paikoin mahtavia. Etelän risukoissa tulee ikävä moisia.
Kokonaisuutena reissu oli vähintäänkin hyvä ja lintuja näimme huomattavasti edellisvuotta paremmin. Lienee paremmat kelit vaikuttivat asiaan. Keli vaihteli laidasta laitaan, mutta pahimmilta myrskyiltä säästyttiin. Maisemat ovat omaa luokkaansa ja mieli lepää jo vain kulkeakin varvikossa jossa ei risuja ole joka askeleen alla. Polte säilyi ja tuskin viimeiseksi reissuksi jää. Toivon mukaan pääsee myös ensi vuonnakin pohjoisen reissulle. ;) (Vink vink)

Suosittelen lämpimästi etelän risukoihin kyllästyneille,

Over and out.


-Olli

Ps.
Allekirjoittaneella oli Härkila Stealth Optifade-puku sisäänajossa, suosittelen. :)

Kuva saattaa sisältää tuotesijoittelua.







keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kuusamo - Elokuu 2014

Elokuun Kuusamon reissun suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin paria kuukautta ennen lähtöä ja reissun tukikohdaksi valittiin mökki Kuusinkijoen campingistä. Kuusinkijoen heikko vesitilanne kuitenkin sai porukan muuttamaan mielensä ja mökki vaihtui Oulanka campingille, josta olisi tarkoitus tehdä pistoja Oulankajoelle ja Kitkajoelle.

1. päivä

Matkaan lähdettiin neljän miehen voimin maanantaina elokuun 18. päivä heti aamusta, ajettavaa kun olisi edessä lähes 600 kilometriä. Pysähdyimme matkalla vielä Kuopion Motonettiin tekemään viimehetken välinehankinnat. 

Olimme kolmen aikaan Kuusamon keskustassa. Kävimme hakemassa ruuat ja juomat parille ensimmäiselle päivälle ja ajelimme viimeiset reilut 50 kilometriä Oulanka campinkiin. 
Kalalle oli päästävä tietysti jo heti ensimmäisenäkin iltana, joten purimme kamat mökkiin ja lähdimme lupien ostoon. Ensimmäisen illan kalastelimme Oulangan alaosilla. Harjuksia tuli useita, joista muutamat olivat mitan täyttäviä. Vettä sateli kuuroittain ja yhdeksän jälkeen alkoi satamaan kaatamalla, joten suuntasimme iltahämärissä takaisin mökille iltapalalle ja unille.

     Oulankajoen alaosat ovat pääosin hidasta ja leveää virtaa. Paikoin virta on todella leveää ja siellä täällä on komeita hiekkasärkkiä.

2. päivä

Toisena päivänä lähdimme kahdeksan maissa kalastamaan Ala-Kitkan Pähkänälle, jonne pääsi kalaan samoilla, edellisiltana hankkimillamme luvilla. Autopaikalta joelle oli noin kilometrin matka, josta viimeiset 500 metriä oli pelkkiä rappusia. Niitä alas kävellessä alkoi jo hirvittää iltapäivällä odottava nousu. Se kuitenkin unohtui, kun pääsimme jokivarteen. Aurinko porotti taivaalta, tosin pari todella rankkaa sadekuuroakin osui kohdalle. Virta oli pääosin leveää ja matalaa, joten kaloja oli suhteellisen helppo löytää pienistä montuista, jotka näkyivät tummempina kohtina kirkkaassa vedessä. Harjuksia tuli tasaiseen tahtiin ja mukaan mahtui taas useita mitallisiakin. Leveä virta mutkitteli kallioisen metsän välissä ja siellä täällä oli komeita riuttoja, joita pitkin pääsi kahlaamaan keskemmälle virtaa paremmille ottipaikoille. Aina oli käveltävä seuraavan ja taas seuraavan mutkan taakse katsomaan, millaisena joki siellä virtaa, mikä juuri onkin ehkä yksi niistä seikoista, joka näissä isoissa ja pitkissä pohjoisen joissa kiehtoo.


                                                                     Otollista harjusvirtaa

      Kitkalta löytyy myös komeita pieniä sivu-uomia, jotka virtaavat joen vieressä. Kaloja näistä ei kuitenkaan tällä kertaa tavoitettu.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kalastaa!

Kalastelimme Pähkänällä iltapäivän puolelle ja nälän alkaessa painaa lähdimme nousemaan takaisin autolle. Jyrkkä nousu osoittautui juuri niin kauheaksi, kuin kuvittelimmekin. Ylös kuitenkin päästiin vaikka se jokusen hengähdystauon vaatikin.

Matkalla mökille piti ottaa tietenkin se pakollinen turistin porokuva.


Kävimme ostamassa luvat loppupäiväksi Ylä-Kitkan alueelle ja suuntasimme Kiveskoskelle. Kuvamateriaali sieltä jäin kuitenkin vähäiseksi, koska vettä tuli taivaalta käytännössä tauotta. Harjuksia tuli kuitenkin reilusti, koko neljän hengen porukan kesken varmasti useita kymmeniä muutamaan tuntiin. Taimenet olivat edelleen kadoksissa. Paistoimme välillä kodassa makkarat ja jatkoimme kalastusta Kiveskoskella hämärään asti.

Hämärän tultua päätimme käydä vielä mökille päin ajellessa kopaisemassa Käylänkosken, kun se sopivasti matkan varrelle sattuu. Kalastelimme hyvän tovin käytännössä pilkkopimeässä. Ainoan pienen valon toivat sillalla loistavat katulamput. Itse sain sillan alta mitallisen harjuksen ja Artulla oli ollut ilmeisesti hyvänkin kokoinen taimen kiinni, joka paineli kuitenkin jarrun huutaessa kovaan koskeen ja rimpuili itsensä irti. Lähdimme mökille iltapalalle ja unille.


3. päivä


Kello soi taas seitsemän maissa, mutta taisi koko porukkaa hieman väsyttää edellispäivän kiipeilyt ja yli 12 tuntinen kalastusrupeama, mistä johtuen matkaan päästiin vasta yhdeksän jälkeen. Tänään kalastaisimme ainoastaan edellisenä päivänä ostetun luvan loppuun ja sen jälkeen suuntaisimme takaisin mökille saunomaan ja rentoutumaan loppuillaksi. 

Tarkoituksena oli kalastaa Saarikoskella, mutta loppujen lopuksi, tovin karttaa pyöritellessämme, emme olleet täysin varmoja omasta sijainnistamme. Jossain Saarikoski-Peurakoski -akselilla kuitenkin aamupäivä pyörittiin. Näillä kohdin virta oli osin hieman kapeampaa ja koskimaisempaa ja kaloja, ainakin harjuksia, tuntui olevan vaikeampi löytää. Pojat saivat kuohuista pari taimenta, isoimman ollessa kuitenkin vain n. 30 senttiä pitkä. Itse kalastelin kosken loppuliu'ussa. Haavissa kävi pari mitallista harjusta ja jokunen pienempi. 



Allekirjoittanut ottipaikoilla.

Kyseinen paikka ei meitä vakuuttanut, joten lähdimme kokeilemaan josko Käylänkoski antaisi valoisankin aikaan tapahtumia. Käylän laavulla olisi myös tarkoitus keittää hernarit. Välissä piti kuitenkin käydä Rukan lomakylässä täydentämässä juomapuolta. Kalassa ollessa ei pidä nesteytyksen tärkeyttä unohtaa ;)

 Rukatunturi

Käylänkoski antoi muutaman pienen taimenen ja harjuksen, muttei mitään sen kummempaa. Lähdimme kuuden maissa mökille saunomaan ja illanviettoon.


4. päivä

Neljännen päivän aamuna ei mökistä kuulunut pihaustakaan ennen yhtätoista. Taisi saunomisella ja aamuyöhön valvomisella olla osansa asiassa. Puolilta päivin oli kuitenkin viimeinenkin mies noussut sängystä ja aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen kellon näyttäessä yhtä. Suuntasimme taas Saarikoskelle, mutta nyt taisimme olla oikeasti siellä missä pitikin. Kalastelimme alavirtaan aina rauhoitusalueen alkuun saakka ja sitten takaisin ylöspäin.

Ensimmäisen noin kilometrin mittaisen laskun jälkeen oli hyvä pitää taukoa.

Yhdeksän vuotta vanhat kahluukengätkin tulivat viimein tiensä päähän, mutta niillähän
se oli kalastettava kuitenkin loppureissu.

Sää oli taas vaihtelevaa. Välillä aurinko porotti kuin viimeistä päivää ja hetken päästä tuli taas vettä kuin sieltä kuuluisasta... Kalastelimme ylöspäin ja matkalle mahtui useampikin koski. Henri 2:lla oli striimerissä useita taimenkontakteja, muttei vaan tarttunut. Illan hämärtyessä lähdimme takaisin alavirtaan kohti autoa, välillä kalastellen. Arttu jäi kosken rantaan sitomaan uusia perhoja siiman päähän muiden jatkaessa alemmas. Itse kalastelin keskellä koskea n. 30 metrin päästä Artusta. Hetken päästä Artun suunnasta alkaa kuulua jotain epämääräistä huutoa ja mies pinkoo rantaa pitkin sen minkä jaloistaan pääsee. "KARHU!" huusi Arttu. Yhtäkkiä tuli porukkaan yllättävän paljon liikettä ja kosken keskeltä kahlattiin rantaan hyvin rivakasti. Jokunen sata metriä tuli otettua juosten etäisyyttä karhuun. Kyseessä oli nimittäin ollut normaalia koiraa pienempi pentu, joten sitä suojeleva emo oli varmasti lähettyvillä. Näiden kahden väliin ei mielellään haluaisi joutua.

Autolle päästyämme irtosi jokunen voimasana, kun Arttu tajusi unohtaneensa ainoan perhorasiansa karhun luokse. Hakemaanhan se oli lähdettävä vaikka ulkona oli jo lähes pilkkopimeää. Otsalamppujen avulla rasia kuitenkin löytyi noin kilometrin päästä autolta ylävirtaan. Suunta kohti mökkiä ja unille.


5. päivä

Viidentenä päivänä heräsimme sateen ropistessa mökin kattoon. Synkkä ilma ei motivoinut lähtemään tänään pitkälle patikointireissulle, joten valitsimme jälleen helpon Kiveskosken, missä kalastaisimme ainakin jäljellä olevan luvan loppuun. Ns. maisemakosket kun oli jo hyvin pitkälti kalastettu. Vettä tuli taivaalta tauotta, mutta niin tuntui tulevan koskesta kalaakin. Puhetta ruokakalan ottamisesta oli ollut jo monta päivää ja nyt se viimein otettiin. Vajaa nelikymmensenttinen harjus pääsi kunniakkaasti hengestään ja päätyi folioituna kuumille hiilille.

Pääruuaksi lihapataa ja jälkkärinä grillattua harjusta. Ja hyvältähän se maistui.

Iltapäivästä sade alkoi hellittää, mikä kohotti heti mieltä. Lupa alkoi loppua, joten uudet oli haettava ja päätimme sittenkin lähteä kalastelemaan vielä uusia maisemia, tällä kertaa pari kilometria Jyrävän putouksesta alavirtaan. Jyrävän alapuolella Kitkajoki kulkee kallioiden välisessä kanjonissa, mikä tekee kalastuksesta paikoin haastavaa. 

Henri 2 esittelee heittotaitojaan

Artulla kala kiinni.

 Panoraama kuvaa

Kalastelimme jokea ylöspäin Jyrävän suuntaan. Perhoihin puri tasaiseen tahtiin pienet taimenet ja harjukset. Kaksi mittaharria lähti myös mukaan. Kapea polku kulki välillä muutaman metrin korkeudessa joesta, aivan kallion reunalla. Joissain kohdissa virheaskel olisi voinut olla kohtalokas. Eteenpäin kuitenkin jatkettiin ja päivän päätteeksi usean tunnin kalliokiipeilyn ja koskessa kahlaamisen jälkeen pääsimme Jyrävän putoukselle asti. Paistoimme nuotiopaikalla makkarat, sekä saamamme harjukset ja kävelimme väsyneenä takaisin autolle, tällä kertaa kuitenkin kunnon polkua pitkin. Mökille päästyämme varasimme vielä saunavuoron ja sen jälkeen uni maistui.


6. päivä

Viimeisen päivän kalastussuunnitelmat olivat vielä auki, mutta aamukahvia hörppiessä alkoivat ajatukset suuntautua kohti Kuusinkijokea. Jospa siellä kuitenkin olisi sen verran vettä? Yhteispäätöksellä kohti Kuusinkia siis. Lupien myyjä kertoi veden nousseen viikon aikana sopivasti kovista sateista johtuen ja kyseessä olisi paras viikko kalastuksen suhteen pitkään aikaan. Lähdimme luottavaisin mielin koskelle. Kyllähän koskessa kalaa oli, kovin vaan olivat pieniä. Kuusingissa taimen tuntui olevan ainakin tähän aikaan kaudesta valtakalana. Jokunen harjuskin perhoon tarttui, mutta pientä taimenta tuli useita kymmeniä. Kalastelimme ensin Vihtamutkan alueella, minkä jälkeen siirryimme ruuanlaittoon ja sen jälkeen Lohipyörteelle. Kalastimme jokea ylöspäin hyvän matkaa ja viimeinen päiväkin alkoi olla pikkuhiljaa pulkassa. Alunperin tarkoituksena oli lähteä sunnuntaiaamuna ajamaan kotiin, mutta Lohipyörteellä oli astunut voimaan pari päivää aiemmin iltarauhoitus, joka alkaa aina ilta kahdeksalta. Päätimmekin siis lähteä jo illasta ajelemaan kotia kohti. Kuvia ei Kuusingilta valitettavasti muistettu ottaa ainuttakaan.


Vaikka keli oli pääosin sateinen, oli reissu kaikinpuolin mahtava. Kalaa sai vetää niin paljon, kuin suinkin ehti, vaikka keskikoko jäikin suhteellisen pieneksi. Vastaantulleista kalastajista ei ollut kukaan muukaan tavoittanut paremman kokoisia taimenia, joten emme olleet ainoita. Maisemat Kuusamon alueella ovat upeat ja puitteet retkeilijöitä ja kalastajia ajatellen mahtavat. Laavuja, kotia ja nuotiopaikkoja kun löytyy koskien varsilta parhaimmillaan puolen kilometrin välein. Oulanka campingin palvelu oli kerrassaan mainiota ja seuraava reissu samoille kulmille pyöriikin jo nyt mielessä.

Videomateriaaliakin reissulta tuli jonkin verran (myös kaloista) ja niistä olisi tarkoitus väsätä jonkinlainen video vielä. Pysykäähän kuulolla!


                                                                                                  - Henkka

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kaksois-trapin Euroopan-mestaruuskilpailut

Kaksois-trapin Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin tänä vuonna Unkarissa 22.6
Euroopan-mestaruuskilpailuihin valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin pari viikkoa etukäteen. Ohjelmaan kuului erilaisia fysiikkaharjoitteita ja hierontaa. Ampumisen pidin minimissä ylikunnosta johtuen.Lähtöä edeltävänä päivänä matkalaukkua pakkasin ties monennettako kertaa. Passi,hammasharja... eikait siinä, auton nokka kohti sateista Vantaata.20.6 klo 7:00 Helsinki-Vantaan lentoasemalla käytiin läpi tutut turvatarkastukset. Jännitystä riitti taasen, kun laitoin aseen menemään kohti koneen ruumaa. Jännittävää siitä tekee se, että saapuuko ase koskaan perille ja jos saapuu, saapuuko ajoissa... Matka kesti kohtuullisesti hieman yli kaksi tuntia. Siipien alla Budapest näytti pilviseltä. Perille saavuttiin turvallisesti ja kentällä meitä vastassa oli kisajärjestäjän kyyditys Sarlosputztan ampumaradalle. Yllätykseksemme pääsimme ampumaan heti yhden sarjan, ennen hotellille suuntaamista.21.6 Viralliset harjoitukset.Päivän kuluessa pääsimme ampumaan viisi sarjaa virallisia harjoituksia normaalin käytännön mukaan. Päivän päätteeksi ruokailu, jonka jälkeen suuntasin heti nukkumaan.22.6 Kisapäivä
Kisäpäivä alkoi pilvisissä merkeissä klo 9:20. Lievästi ravistaen ensimmäiset laukaukset Perazzin piipusta kuitenkin lähtivät. Päivä oli kieltämättä aika iso pettymys. Ensimmäinen sarja oli se mitä tuolta reissulta kannattaa ammunnallisesti ajateltuna muistella. Päivä meni läpi sarjoin: 27,24,22,20 ja 21.
Väsymys ja stressitaso on tällä kaudella ollut kova, mutta itseään siitä syyttää pitää, jos ei osaa levätä oikein. Yhteistuloksella 114/150 ei arvokisoissa paljon juhlita, jotenka hieman jäi huono maku suuhun. Positiivisesti ajatellen, kääntyyhän ne tuuletkin...


23.6 matkustuspäivä kotiin
Kotimatka alkoi hieman tavallista myöhemmin klo 15:15 bussin saapuessa meitä noutamaan hotellilta. Kentällä jälleen rutiinit läpi ja hieman ruokaa nassuun. Lentokoneessa kiskaisin pienet päiväunet. Suomen päässä suoritin auton metsästyksen Helsinki-Vantaa sektorilta. Ei auttanut kun lähteä kotiin haavoja nuolemaan. Siitä hetkestä alkoi valmistautuminen seuraavaan koitokseen, joka on 3-7.7 Kiinassa, Pekingissä. Kyseessä on silloin maailmancupin osakilpailu.
                                                                                                                           
                                                                                                                          -Juuso

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tenolla kalassa 6/2014

Jari lähti Tenolle kalaan juhannuksen jälkeiseksi viikoksi. Ohessa hieman tunnelmia ja kuvakollaasia reissusta.

Keli Tenojoella oli melko vaihteleva, yöllä satoi vettä ja räntää ja lämpötila saattoi laskea jopa pakkasasteille. Päivällä oli noin +15°C lämmintä eikä hyttysistä tietoakaan.

Vesi joessa oli vuodenaikaan nähden melko normaalilla korkeudella mutta veden lämpötila oli huomattavasti normaali matalampi, ainoastaan +6°C. Vaikka kalaa joessa oli paljon ei se ollut hanakka syömään.

Tästä alkoi 36 perättäinen vuosi Tenolla
Tuntia myöhemmin veneen kokka kohti venesatamaa

Nätti 15,8kg mätikala

Harri sai aamulla 15,2kg kojamon

Kokka kohti uusia ottipaikkoja

Juuri sidottu perho kelpasi 11,5kg lohelle
Härkilan Gore-Tex puku oli oiva valinta mukaan kalareissullekin. Vedenpitävä puku piti kalamiehen kuivana vaikka taivaalta satoi välillä räntää ja välillä vettä. Erinomainen valinta monenlaiseen ulkoiluun niin metsästykseen kuin kalastukseenkin tai retkeilyyn. Puku on myös lämmin kylmällä säällä mutta ei hiosta lämpimässäkään.

Vuoroa odottaessa ihmetellään ottivehkeitä

Välillä piti fileoida saaliit

Harri ajaa kalaa käsittelyyn

Sitten testattiin Foodsaver V2860 vakuumikonetta ja laitettiin lohta pakettiin
Saaliit on hyvä pistää vakuumiin niin säilyvät hyvänä pitkään kun laittaa pakkaseen odottamaan. Tässä käytössä Foodsaverin V2860 vakuumikone jota kyllä uskaltaa lämpimästi suositella. Erinomainen laite jolla saa tiiviit pakkaukset, ehdottomasti täysi viiden tähden laite kotitalouskäyttöön ja hyvä hinta-/laatusuhde!

Lisää tietoa Tenojoesta ja saaliita voi seurata osoitteessa http://www.tenojoki.fi jonne päivitetään säännöllisesti viimeisimmät kuulumiset joelta.

                                                                                                     - Jari