tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän, osa 3

Toinen päivä Simojoella alkoi yhtä leppoisasti kuin edeltäjänsä Akun kiehauttaessa tottuneesti pannukahvit kaksikolle. Emännän rooli sopi miehelle yhtä hyvin kuin Loopin vapa Jarin käteen.

Keli oli kuin morsian, mutta joki se ei vaan ollut antavalla tuulella. Herutellen ja kiusoitellen kalat aina sillon tällöin kävivät pintomassa poikien näköetäisyydellä. 
 
Vesi oli ennätys matalalla vuodenaikaan nähden ja se sai kalat sekä pojat hieman sekaisin. Jari tuntui vaihtavan perhoja siiman päähän nopeammin kuin Aku jaksoi laskea. Isot perhot vaihtuivat pienempiin ja upposiimat kelluviin pitkillä perukkeilla.

Reissun ensimmäinen tapahtuma
 
Aku vaihteli välineitään hieman rauhallisemmalla tahdilla, aina välillä huonoa saantiaan kiroten. 
 
Päivä painui jo iltaan ja usva alkoi nousta hiljalleen joen pintaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, aina välillä jompikumpi mutisi hiljaa jotakin epämääräistä uutta ottiperhoa rasian pohjilta kaivaessaan. 
 
Kerran Jari oli kuulevinaan vaimean "Tule tule iso kala, älä tule pikku kala" mantran jostakin, mutta samalla hetkellä kevyt tuulenvire pyörähti Jarin ympärillä ja ääni katosi sen myötä.

Yöllä poikien pitkä odotus palkittiin ja he saivat ensimmäisen tapahtuma reissulle. 
 
Kunnon räväytys pinnassa ja samantien kohti alavirtaan. Loopin kela pyörii ja siimaa puskee ulos vauhdilla, sen verran oli kalalla virtaa, että ensimmäinen pysähdys tulee vasta reilun 50m päähän.
 
Aku tärisee ja niskassa valuu hiki, kädet tuntuvat raskailta vavan ympärillä. Talven mielikuvitusharjoittelut olisivat selvästi kaivanneet kaverikseen hieman fyysistäkin treeniä. Aku muistelee hetken sitä tammikuista iltaa, kun hän kuvitteli itsensä loikkimassa kauriin lailla rantavedessä, vapa kaarella unelmien lohi siiman toisessa päässä. Sama tilanne kuin nyt, mutta jotenkin paljon helpommin se sieltä sohvalta käsin tuntui menevän.
 
Mutta suomalaisella sisulla ja Jarin kannustuksella Aku jaksaa taistella. Välistä kala meinaa viedä miestä vaikka väkisin, mutta Aku muistelee talven harjoituksiaan ja toistelee mielessään "Olen kuin kauris" loikkiessaan rantavedessä edes takaisin.
 
Kuin ihmeen kaupalla Aku saa pidettyä vehkeet ehjänä ja itsensä pystyssä, vaikka jalka kerran meinaakin hieman muljahtaa. Kalakin alkaa jo hiljalleen näyttää väsymisen merkkejä ja pian Aku pääsee pitelemään kauden ensimmäistä lohta käsissään. 

" Jätkähän sai hienon kalan " 
" Ammattilaiset asialla "
" Kovat on puheet äijällä yhden lohen jäljiltä "
" Kalattomien on helppo huudella "

Varrella virran

106 cm itämeren hopea
 
Kauden ensimmäinen kala on komea, Jari mittaa sille pituutta 106 cm. Akun mielestä kala on ainakin 15 kilon yksilö, mutta Jari toppuuttelee ettei se näytää tippaakaan yli 10 kilon kalalta. Hetken kinasteltuaan pojat arpovat yhteistuumin kalalle painoksi n. 13 kiloa.

Aku katsoo kalaansa haikeasti vielä viimeisen kerran ja varmistaa, että onhan Jari nyt varmasti ottanut monta kuvaa hänestä ja lohesta, ennen kuin vapauttaa sen takaisin Simojokeen.
 
 

Akun luottovälineet olivat Loop Opti Nxt 15´ #10 vapa ja Loop Opti Gyre #11. 
Perhona Akulla oli Aitin Monkey Loop Black nickel koukkuun sidottuna. 



lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän, osa 2

Mahanpohjassa oli omituinen tunne - se ei johtunut edellisillan kebabista vaan jostain ihan muusta.

Jari odotti malttamattomana, kuikuili puhelintaan ja katsoi kelloa. Se on jo minuutin yli ja puhe oli tasan klo 8.

Ei kai Aku ollut unohtanut?

Pian alkaisi nimittäin Jarin ja Akun kesän ensimmäinen kunnon kalareissu. Perhoja oli sidottu pitkin talvea, koeuittoja tehty milloin lavuaarissa ja välillä kaverin akvaariossa ja siimatkin oli vaihdettu keloihin jo ainakin kahdesti.

Juuri kun Jari oli valitsemassa Akun numeroa pikavalinnastaan kaasutti punainen auto pihaan torvea toitottaen.

Akun Toyota Avensis Verso sai tänävuonna kunnian toimia kulkupelinä. Autoa modifioitiin hieman reissuun sopivaksi, kaksi penkkiriviä veks ja Toyota muuttui tila-autoksi. Perus "auto" oli poikien mielestä liian laimea nimi kokokesän vankkurille ja pojat ristivät Toyotan lohimobiiliksi. Olisikohan sittenkin tullut katsottua vähän liikaa Batmania?

Kynä-paperi-sakset menetelmällä pojat arpoivat ensimmäisen ajovuoron. Tällä kertaa Jari saisi käännellä rattia ja Aku toimisi apukuskina. Akun kiristäessä turvavyötä tiukemmalle hän muisteli mielessään kuinka Jari valitsee aina ensimmäisenä sakset.


Yleensä poikien reissulla ensimmäinen pysähdys on heti kun taajamakyltti katoaa takapeilistä, mutta tällä kertaa päästiin vähän pidemmälle - seuraavalle bussipysäkille asti.


"Pari pikkujuttua taisi unohtui kotiin" totesi Aku.

"Takaisin ei muuten enää käännytä, tavarat ostetaan matkalta tai sitten ollaan ilman".

Hei Jari, tosi kiva asenne sulla heti näin reissun alkuun.


Mutta mikäpäs siinä, Akun toimiessa kartturina sattui matkalle eräs pikkukaupunki keskellä savoa, siellä huhuttiin olevan ihan oikea eräkauppa. Mikä jottei ja Jari kääntyi 9-tieltä kohti Pieksämäkeä, eihän tästä ole kuin puolisen tuntia perille!

Aku myhäili mielessään, ei saattanut olla sittenkään vahinko, että "jotain jäi matkasta". Aku nimittäin tiesi, että huhu ei ollut pelkkä urbaanilegenda, vaan Pieksämäeltä löytyisi todellinen kalamiehen aarreaitta.


Pari pikku juttua ja vähän muutakin

Bat.. eikun Lohimobiili

Ei mennyt pysähdys Pieksämäellä hukkaan. Kaikki puuttuvat tarvikkeet löytyivät ja saattoi sinne ostoskassiin päätyä vähän extrana "Pirun hyviä tarjouksia".


Kun viimeisetkin tavarat oli ostettu ja lohimobiili pakattu käänsivät pojat katseensa kohti Simojokea.


Simojoen rantaleiri
Ensimmäiset heitot

Ensimmäinen ilta leirinuotiolla oli täynnä odotusta ja intoa. Pojat olivat heti teltan pystytyksen jälkeen käyneet hävittämässä pahimmat poltteet joella ja nukkuivat yönsä kuin pienet lapset.

Seuraavana aamuna nokipannukahvit jokirannassa herätti pojat uuteen päivään. Keli oli lämmin, paahtava aurinko porottaisi pitkin päivää ja aurinkorasvalle olisi takuulla käyttöä.

Ensimmäinen kunnon kalastuspäivä kääntyi iltaan, mutta ei saalista, ei edes pienen pientä nykäisyä ollut koettu. Iltapalaksi olisi siis tiedossa vain pussikeittoa.

Vaikka tapahtumia ei tullut, pysyi poikien mieli kuitenkin korkealla - kyllä se vielä tästä iloksi muuttuu.

Muuttuuhan?


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän


 

Muutama vuosi sitten kesäisessä lapin yössä oli jotain taikaa. 
 
Tuolloin kaksi nuorta miestä, Jari Oksanen ja Aku Seppänen kohtasivat ensikertaa Simojoella. 
 
Miesten yhteiset ystävät olivat havainneet aikojen saatossa kaksikossa jotain samaa - hyvinkin kiihkeän suhteen lohen kalastukseen ja he päättivät, että näiden kahden tulee ehdottomasti tutustua. 
 
Fiksuja ystäviä pojilla, nimittäin pian Jari ja Aku viettivät vajaan viikon Simojoen varrella teltassa asustaen ja kokemuksia jakaen. Kaloja narrattiin se mikä tarinoilta ennätettiin, nukkuminen oli ihan yliarvostettua.
 
Silmäpussit ja univelka eivät kuitenkaan tuntuneet missään, sillä tämän reissun jälkeen poikien ei tarvinnut enää kalakaveria etsiä. Yhteystiedot tallennettiin puhelimen pikavalintaan.

Kalastus vei Jari Oksasen mennessään suurinpiirtein samoihin aikoihin kun mies oppi puhumaan. Nyt virtaavissa vesissä kalastelua on takana n. 30 vuotta. Ensikosketus lohen kalastukseen Jarilla oli 2012 Tenojoella ja vuosien saatossa tämä harrastus on muuttunut hyvinkin fanaattiseksi, ehkäpä jo hitusen pakkomielteiseksikin. Nykyisin Jari suuntaa mieluiten kalalle Itämereen laskeviin jokiin. Talvisin kun kausi on katkolla ja podetaan pahoja vieroitusoireita, keskittyy Jari mielikuvitusharjoituksiin ja sidontapuuhiin.

Intohimoinen perhokalastaja Aku Seppänen on ollut lajin harrastaja vuodesta 1996 lähtien. Pitkät vavat ja isot joet saivat odottaa tätä miestä parikymmentä vuotta, mutta 2010-luvun jälkeen kaikki vapaa-aika on kesäisin kulunut hopeajahdissa. Sidontaleikit ovat alustalähtien olleet myös Akun mieleen ja erityisesti putkiperhot ovat lähellä miehen sydäntä. Jarin tavoin talvet haaveillaan ja sidotaan ottipelejä.

Tänä kesänä kaksikko pistää ystävyytensä koetukselle - pojat aikovat mennä kalastaen läpi kesän.
 
Tavoitteena on testailla välineitä ja uitella siimoja Simojoella, Tornionjoella, Kalixilla, Ängesån joella ja Lainionjoella. Fiilispohjalta ja kalan nousujen perässä. Auto on kokoajan pakattuna ja tankki täynnä. Kaasujalka polkaiseen vauhtia aina kun siltä tuntuu.
 
Me pääsemme seuraamaan poikien reissua aitiopaikalta. Pysy siis kuulolla, sillä ongelmia on luvassa.
 
Vesi tilanne on ollut koko kesän haastava. Sitä ei ole.
 

Valmiina matkaan - kuka tietääkään mitä kesä tuo tullessaan..