Savukoskella 2015

Savukosken reissu valikoitui tänä vuonna viikolle 43, joten odotuksissa oli jopa talviset kelit. No ensimmäisenä päivänä vielä lumen rippeitä vaaran rinteiltä löytyi ja siihen talviset olot loppuivatkin. Päiväkohtaista analyysiä on ehkä turha ruveta tekemään, koska päivät voisi melkeen kaikki kiteyttää lauseeseen: metässä oli hiljaista, illalla otettiin vähän kaljaa. :D
Eli siis lintukannat ei ollut häävit pohjoisessakaan, tai sitten linnut olivat vaan jemma nimisessä mestassa, kaikki.

Ensimmäinen päivä hieman herätteli toiveita kun saman vaaran rinteiltä saatiin viisi lintua tökittyä ylös, tosin karkot olivat sitä luokkaa ettei perässä pysynyt koirakaan. Nämä havainnot oli pieneltä alalta ja loppupäivän tapahtumat tarjosikin riekko joka koiran edestä pölähti syliin. Kavereitten havainnot eivät olleet näinkään vilkkaita, joten hiljaista oli.

Tuttuja rinteitä, mutta vähän eloa.

Iltapäivällä tulistelun jälkeen päätimme kaverin kanssa käydä tekemässä tilannetiedustelun pomppujen osalta. Viime vuonnakin kuljetut aukkojen väliset metsäkaistaleet, sekä suonlaidat tarjosivat lisää hiljaiseloa, ei linnun lintua. Ainut oli jänis, joka hyppäsi kuusen alta reilun metrin päästä ja lähtö loppui noin kymmeneen metriin kun pamahti. Hyvä osuma etupäähän ja laukka loppui laakista.

Hyvin nousi kaverilta lainattu remington poskelle.

Samainen hiljaiselo jatkui, ainakin omalla osalla, tuon kolme päivää jotka Vintilän lupa-alueella olimme. Lintuhavainnot todella vähäisiä, välillä ulkoili pohjis, välillä labukka. Mitä vanhempaa ja mukavampaa metsä oli kulkea, sitä hiljaisempaa siellä oli. Kolmannen päivän saldona oli kaksi oravahaukkua ja metsänpuolella havaitut 0 kpl lintuja. Kavereilla joitakin havaintoja oli ja oikeastaan iloisena yllätyksenä olivat riekot. Ja ne tuntuivat olevan perillä rauhoituksesta. Mahdolliset ampumahollit kun olivat 1,2 metristä sinne 15-20metriin, eli aika varmoja paikkoja. Vaan saivat olla nämä vanupallot rauhassa.

Kolmen päivän Vintilän lupien saalis neljään mieheen oli metso ja koppelo. Ehkä havaintoihin nähden kuitenkin ihan hyvin. Seuraavat kolme päivää kulkisimme Tulppion lupa-alueella.

Tulppion alueelle ei juurikaan ennakkotiedusteluja keretty tehdä, joten autoilua oli tiedossa ja sitä myös saatiin. Kahden ensimmäisen päivän aamut menikin aika vahvasti ajellessa. Alueella on nimittäin tasattu valtion kassaa aika reilulla kädellä, vai sanottaisiko kouralla. Aukot olivat suhteellisen massiivia ja vaihtoehtona mäntytaimikot suhteellisen tiheitä. Satunnaisesti oli lintuhavaintoja teiltä, mutta sitten kun metsään astuttiin alkoi hiljaisuus. Ensimmäinen päivä koluttiin pomppuja nuoresta männiköstä ja suon laidoista, havaintoina yksi riekko sekä jokunen teeri joista kuitenkin yksi jäi reppuun. Toisena päivänä starttailin pohjiksen kanssa harvahkoon männikköön, josta yksi teeri saatiinkin karkoitettua ja pitkälle. Loppupäivä menikin sitten myyräjahdissa, tuntui noita olevan jonniin verran reilusti. Myös kaverin kultainen noutaja nautti proteiineja suoraan luonnosta.

Vanhaa metsää löytyi kun jaksoi tampata sen puoli kilometriä aukon yli.

Viimeiseksi lupapäiväksi olin päättänyt että labukka irti ja pomppua koko päivä. Sen verran hiljaista oli noissa suuremmissa metsissä missä pystykorvan kanssa on miellyttävämpi kulkea. Kaverin kanssa päätettiin aamuksi mennä kiertämään eräs nyppylä missä nuoremmassa männikössä oli joitakin teerihavaintoja ollut. Ihan hyvä valinta kun olin aamu 9 mennessä kipannut ukkometson. Kauas ei autolta keretty, joten lintu konttiin ja jatkettiin jahtia. Labukka alkoi päästä hajuille hommista ja tökkäsikin riekon pariin otteeseen metsässä ylös. Muuten olikin sitten hiljaista ja havaintoja tuli vain muutamasta linnusta.

Noin 4 kiloinen vanha metson köllikkä.

Tulille kokoonnuttiin puolen päivän jälkeen ja sovittiin että loppupäivä vedetään yhteishengen kohotuksena neljän miehen ja kahden noutajan avorivissä. Aukon yli kun jaksoi taapertaa alkoi löytyä metsääkin, aina seuraavaan aukkoon asti. :D Alkupuoli saatiin kulkea suhteellisen rauhassa ja lenkin käännyttyä takaisin lähtöpaikan suuntaan jokunen havainto kuitenkin tehtiin. Linnut tosin olivat todella arkoja ja karkkoetäisyydet olivat nippa nappa-haulikkohollista lähemmäs sataan metriin. Positiivisesti tosin alkoi labukka ottaa hakuun etäisyyttä kun hajua tuli nokkaan. Yhdessäkin kohdin olin aivan satavarma että kohta jotain pölähtää, mutta viereinen kaveri sanoi että koppelo pakeni jo 90m päästä, ennen kuin koira sai kunnon vainun.

Kraateri keskellä metsää. Hyvin jaksoi nuori poika painaa koko päivän.

No kaikin puolin reissuhan oli taas ihan onnistunut vaikkakin lintuhavainnot vähissä. Saalista sai joka ukko ja lystiä oli. Yhtäkään lintua ei latvassa nähty joten kiväärit saivat olla rauhassa ja panoksia jäi vielä ensi vuoteenkin.
Kaikki on kuitenkin plussaa, kun on poissa kotoa tai töistä. ;)

Ensi vuotta odotellen,

Oltsu

Ps. Alla eräänlainen kaatotodistus. ;) :D

Jari karhujahdissa Kanadassa

Mustakarhujahtia Kanadassa 23.-31.5.2015

Jari käväisi toukokuussa tutustumassa mustakarhujahtiin kanadalaisittain. Metsästyskohteena oli Club Fontbrune, Quebecissä, noin 300km Montrealista. Kohde sijaitsee keskellä erämaata, joten paikalla on rauhalliset olosuhteet harrastaa metsästystä ja kalastusta.
Metsästys tapahtui puupasseissa odottaen, karhujen saapumista ruokailupaikoille. Laji on kärsivällisyyttä vaativa, sillä paikalliset hyönteiset ja tuntien odottelu vaativat hermoja sekä hyviä istumalihaksia. Karhut eivät kuitenkaan suinpäin sukkana ruokailemaan saapuneet ja ylimääräisiä liikkeitä ei juurikaan passissa ollessa kannata tehdä.
Luppoaikana oli mahdollisuus nauttia paikallisista ruuista ja vaikkapa kalastella läheisellä vesistöllä ennen iltasaunaa.

Majoituksena toimi erilliset mökit rannan läheisyydessä.

Päärakennus, jossa ruokailut olivat järjestetty

Herrat päivällisellä, hummeria ja riisiä.

Näkymät mökin terassilta on suomalaiseenkin silmään ihan passelit.

Kulkupeleinä toimivat katetut lavamönkijät

Luppoaikana oli mahdollisuus lähteä kalastamaan.

Suuren suuria paikallisia kuhia, aihetta hymyyn.

Maltillinen odottelu palkitsee, kun mustakarhu päätyy ristikolle. 

Saaliiksi saadut karhut kuljetettiin mönkijöillä keskuspaikalle lähempää tarkastelua varten.

Myös muutamalla muullakin oli onni matkassa reissun aikana. Toinen oikealta on ranskalaisherran jalkajousella ampuma karhu.

 

Kanadalaiseen tapaan kuuluu että saaliiksi saadut karhut merkataan tarkasti ylös. Paikkatiedot, ajankohta sekä mm. hammasnäytteet käytiin luovuttamassa paikallisella riistatoimistolla.

Virallinen taho ottamassa näytteitä

Riistatoimisto

Kaksois-Trap-ammunnat 27. - 28.6.2015

Sami Ritsilä katselee pyssyä ja tuumaa, että tuollainen pitäisi kyllä käydä Green Trailista ostamassa. 

Sami Ritsilä ja Juuso Ikävalko 

 Ritva ja Juppe

Lappeenrannan radalla työn touhussa.

Sami

Lappeenrannan mitalistit

Pieksämäen kisa alkamassa

Urakka takana ja hyvä yritys olla hymyilemättä ;)

IWA 2015 -messut, Saksa 4. - 7.3.2015

Kävimme 4. - 7.3.2015 katsastamassa vuosittaiset maailman suurimpiin kuuluvat ammattilaisten ase- ja outdoor-messut Nürnbergissä, Saksassa. Messuilla on esillä valtava määrä eri ase- ja metsästysalan valmistajien uutuuksia. Lisäksi tänä vuonna mukana oli myös kaksi kalastusalan valmistajaa hakemassa uusia asiakkaita ja esittelemässä uutuuksiaan. Alla muutama kiinnostavimmista uutuuksista...

Steiner julkaisi messuilla uuden Ranger-sarjan, joka varmasti herättää kiinnostusta suomalaisissa metsästäjissä.

Sakolla messuilla oli esillä Sako 85 Carbonlight. Asetta on pyritty keventämään hiilikuituisella tukilla ja uritetulla piipulla. Lisäksi esillä oli uudet Copperhead-patruunat, jotka pian löytyvät myös kaupoista.

Sakolla oli myös esillä uudet Tikka T3 CTR -mallit. Tulevalle kaudelle CTR:ää on saatavana rosterisena ja säädettävällä poskipakalla. Säädettävä poskipakka löytyy myös Tikka T3 Lite Adjustable -mallista. 

Beretta esitteli messuilla uutta 690-sarjaa.

GRS esitteli messuilla uuden Bolthorn tukin, joka on suunnattu pitkänmatkan ammuntaan. Tukissa on käytetty kova-anodisoitua T6 6082 alumiinia. Kyseistä tukkia on jo tilattavissa Tikka T3 -kivääreihin.

Zeiss julkaisi V8-sarjaan uuden ajojahtikiikarin. Kiikarin suurennus on 1,1-8x30, mikä soveltuu  peinteisten eurooppalaisesten ajojahtien ohella hyvin kotimaiseen hirvijahtiin.

Swarovski julkaisi messuilla uuden X5-kiikarimallisarjan pitkänmatkan ammuntaan. Aluksi kiikarit ovat 1/4 ja 1/8 MOA naksuilla. Tulevaisuudessa sarjaan on tulossa myös senttisäädöt. Suurennosvaihtoehtoja X5-sarjasta löytyy kaksi; 3-18x50 ja 5-25x56.

                                                                                                            - Arttu & Jari

Haukivuoren ratsastuskoulussa

Kävimme viime kesänä tutustumassa Haukivuoren Ratsastuskouluun. Haukivuoren Ratsastuskoulussa opetellaan ratsastusta historiaa henkivässä, kauniissa savolaisessa maalaismiljöössä. Jo 1500-luvulta saakka asutettu pihapiiri käsittää 1921 rakennetun päärakennuksen, sekä muita, 1800-luvulta peräisin olevia rakennuksia.

Päävastuun opetuksesta kantaa Anna-Mari Salo-Karlsson ja opetus tunneilla on korkeatasoista ja laadukasta, sillä kouluttajilla on pitkä kokemus ratsastusopetuksesta.

Vuosien saatossa Haukivuoren Ratsastuskoulu on profiloitunut enemmän aikuisten ratsastuskouluksi, mutta toki myös lapset ja nuoret ovat tervetulleita. Koulutuksen myötä oppilaiden on myös mahdollista osallistua kilpailuihin.

ON Madame Butterfly ja Sari vauhdissa

Ratsastuskoulun oma kasvatti, ihastuttava, iso 171cm hevonen laadukkaaseen harrastamiseen. Madame Butterfly on kilpaillut helppo A-luokissa ja hyppää mielellään.

Ratsastuskoulu järjestää kesäisin myös useamman päivän kestäviä ratsastusleirejä esteratsastuksesta koulu- ja maastoratsastukseen, sekä myös omien tarpeiden mukaan räätälöityjä viikonloppuleirejä esimerkiksi ystäväporukoille tai perheille.

 

Tanja nousemassa Sessa Ruususen selkään.

Leireille otetaan maksimissaan kuusi ratsastajaa ja opetus tapahtuu pienryhmissä. Ratsastuksen ohella leiriin kuuluu sään salliessa myös mm. uimista ja saunomista. Leireillä on tarjolla myös maittavaa kotiruokaa, jonka raaka-ainesta osa on omalta kasvimaalta kerättyjä luomutuotteita.  

Tanja harjoittelemassa koulukiemuroita Sessa Ruususen kanssa.

Sessa Ruusunen on lempeä jättiläinen, 170cm, SH-tamma ja ratsastuskoulun oma kasvatti. Sessa on miellyttävä ja turvallinen tamma, joka on kilpaillut helppo B-tasolla sijoittuen.

Myös kuvaajana mukana ollut Ville uskaltautui ensimmäistä kertaa hevosen selkään.

Jos haluat kokea mukavan ratsastuskokemuksen hienoilla hevosilla maaseudun rauhassa kannattaa käydä tutustumassa Haukivuoren Ratsastuskouluun.

Lisätietoja voit lukea Haukivuoren Ratsastuskoulun kotisivuilta osoitteesta:
http://www.haukivuorenratsastuskoulu.com/

                                                                                                                 

                                                                                                               - Tanja ja Sari

Sarin madekeitto

Ainekset

-10 perunaa
-3 porkkanaa
-Vettä sen verran, että perunat peittyvät

Keitä perunat ja porkkanat lähes kypsiksi

Lisää keittoon:
-Ruodotonta madetta fileenä
-Kermaa 2dl
-Koskenlaskija sulatejuustoa 100g
-Valkoviiniä 2dl
-Laakerinlehtiä 3 kpl
-Kalafondi 1 kpl
-Voita

Maustaminen:
-Musta- ja valkopippuria
-Suolaa
-Ruohosipulia

Tarkista kalojen kypsyys.

Tarkista maku ja mausta lisää tarvittaessa.

Valmiiseen keittoon lisää lautasella tuoretta sipulisilppua, tuoretta tillisilppua ja sitruunamehua maun mukaan.