keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kaksoistrap Green Trail Cup

Green Trail Cup 

Green Trail-Cup 2016 ammuttiin vanhan tapaan kahtena osakilpailuna Lappeenrannassa ja Pieksämäellä. Lajina 2-trap. Tällä kertaa näiden kahden kilpailun yhteistuloksella voiton vei PiekSA:n Juuso Ikävalko ja toisena oli saman seuran Jouni Hyypiä. Kolmannen sijan ratkon jälkeen voitti sarjassa Y-15 ampuva Tuomas Hoppu P-HA:sta. Kisan jälkeen jaettiin Green Trailin lahjoittamat tavarapalkinnot ja Juuso ihmetteli huuli pyöreänä voittamiaan rullaluistimia. Pieksämäellä sää oli pilvinen ja kisa suoritettiin mahdollisimman nopeasti odotettavissa olevan ukkosen takia, joka alkoikin sitten kohta kisan jälkeen. Edellisenä päivänä Lappeenrannassa ammuttiin paahtavassa helteessä ja tulostaso oli hyvä. Osakilpailuvoittaja oli maajoukkueampuja Sami Ritsilä, joka vähän aikaisemmin Bakun MC-kisassa oli ampunut viidennelle sijalle. Toisena oli Juuso Ikävalko.

Ampujat valmistautumassa ensimmäiseen erään ampumalla rasvalaukauksia.

Kisan urheat naisampujat

Sami selvittää Juusolle, että katso, tässä on tällainen vipu.

Juuso: ”Mahtaakohan tuo edes toimia.”

”Ohoh! Toimii se!”

Semifinaalin ampujat. Juuso vuorossa.

Pummit näyttötauluun.

Lappeenrannan kisan voittaja Sami Ritsilä

Mitalistit Juuso Ikävalko 2., Sami Ritsilä 1., Jouni Hyypiä 3.

video
Juuson näyte.

video
Samin suoritus.

video
Jounin tyylinäyte.



Teksti, kuvat ja videot Risto Suurla.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

IWA 2016

Tässäpä muutama kuva kevään IWA-messuilta 4.-.7.3.2016 Nürnbergistä, Saksasta. 

Eräalan ammatilaismessuilla esitellään kauden uutuustuotteita sekä paljon muuta alan tavaraa, useissa eri halleissa. 


Messuilla oli paljon myös koirakävijöitä, nuuhkimassa kauden uutuuksia.

Blaserin kivääreitä on saatavana myös erittäin kauniilla kaiverruksilla sekä tukeilla.

Norjalaisen erikoistukkia valmistavan GRS:n valikoimista löytyy myös naisten makuun tukkeja.

Myös puoliautomaattihaulikoissa oli tarjolla värejä naisten makuun.


Torunarms tarjoaa hieman sotilaallisempia aseita.

Esillä oli myös hieman vanhempaa kalustoa.

Perheen pienimmillekin löytyi eläinaiheisia leluja.
¨

Camo-kullattu Desert Eagle, Sarin suosikki

Tikan osastolla oli hyvä säpinä uuden T3x-mallin ympärillä.
Tikka T3x-mallisto sisältää myös laajan valikoiman lisätarvikkeita.
Kuvassa Sakon Miikka Tamminen.

Sakon aluemyyntipäällikkö Jari Länkelä iloisissa messutunnelmissa.

Strasser Tac1, suoravetoinen erikoisempaan makuun.

Merkelin valikoimista tuplaluodikoita sekä haulikoita.

Polyverin lämpösaappaita eri väreissä. Osastolla myös maukkain tarjonta. :)




Myös Lapua oli näyttävästi esillä.

Kommeita jakkarloita sarvista väännetty. Liekkö jättösarvia vai ei?


"Raatokammariin" saa komeasti valoa sarvilampuilla. :)

Myös eräaiheisia astioita oli tarjolla aina kristallista alkaen. 

Tälläisen sorruin itsekkin tilaamaan,

Härkilan sekä Seelandin osasto oli jälleen kerran todella komea.

Muotinäytöksessä esiteltiin tulevia uutuuksia.

Polariksen osastolla oli kulkupelejä joka lähtöön.
Tuolla lienee hirvikin tulisi pois metsän siimeksestä.

Jämäkkä asekaappi Browningilta oli Jarin mieleen.

Siinäpä kiekonheitin missä lienee riittäisi haastetta paremmallekin ampujalle.

Antoisa Saksan matka ja mielenkiintoiset messut kokonaisuudessaan.
Ensi vuonna uudelleen!

-Sari

perjantai 30. lokakuuta 2015

Savukoskella 2015

Savukosken reissu valikoitui tänä vuonna viikolle 43, joten odotuksissa oli jopa talviset kelit. No ensimmäisenä päivänä vielä lumen rippeitä vaaran rinteiltä löytyi ja siihen talviset olot loppuivatkin. Päiväkohtaista analyysiä on ehkä turha ruveta tekemään, koska päivät voisi melkeen kaikki kiteyttää lauseeseen: metässä oli hiljaista, illalla otettiin vähän kaljaa. :D
Eli siis lintukannat ei ollut häävit pohjoisessakaan, tai sitten linnut olivat vaan jemma nimisessä mestassa, kaikki.

Ensimmäinen päivä hieman herätteli toiveita kun saman vaaran rinteiltä saatiin viisi lintua tökittyä ylös, tosin karkot olivat sitä luokkaa ettei perässä pysynyt koirakaan. Nämä havainnot oli pieneltä alalta ja loppupäivän tapahtumat tarjosikin riekko joka koiran edestä pölähti syliin. Kavereitten havainnot eivät olleet näinkään vilkkaita, joten hiljaista oli.

Tuttuja rinteitä, mutta vähän eloa.
Iltapäivällä tulistelun jälkeen päätimme kaverin kanssa käydä tekemässä tilannetiedustelun pomppujen osalta. Viime vuonnakin kuljetut aukkojen väliset metsäkaistaleet, sekä suonlaidat tarjosivat lisää hiljaiseloa, ei linnun lintua. Ainut oli jänis, joka hyppäsi kuusen alta reilun metrin päästä ja lähtö loppui noin kymmeneen metriin kun pamahti. Hyvä osuma etupäähän ja laukka loppui laakista.

Hyvin nousi kaverilta lainattu remington poskelle.
Samainen hiljaiselo jatkui, ainakin omalla osalla, tuon kolme päivää jotka Vintilän lupa-alueella olimme. Lintuhavainnot todella vähäisiä, välillä ulkoili pohjis, välillä labukka. Mitä vanhempaa ja mukavampaa metsä oli kulkea, sitä hiljaisempaa siellä oli. Kolmannen päivän saldona oli kaksi oravahaukkua ja metsänpuolella havaitut 0 kpl lintuja. Kavereilla joitakin havaintoja oli ja oikeastaan iloisena yllätyksenä olivat riekot. Ja ne tuntuivat olevan perillä rauhoituksesta. Mahdolliset ampumahollit kun olivat 1,2 metristä sinne 15-20metriin, eli aika varmoja paikkoja. Vaan saivat olla nämä vanupallot rauhassa.

Kolmen päivän Vintilän lupien saalis neljään mieheen oli metso ja koppelo. Ehkä havaintoihin nähden kuitenkin ihan hyvin. Seuraavat kolme päivää kulkisimme Tulppion lupa-alueella.

Tulppion alueelle ei juurikaan ennakkotiedusteluja keretty tehdä, joten autoilua oli tiedossa ja sitä myös saatiin. Kahden ensimmäisen päivän aamut menikin aika vahvasti ajellessa. Alueella on nimittäin tasattu valtion kassaa aika reilulla kädellä, vai sanottaisiko kouralla. Aukot olivat suhteellisen massiivia ja vaihtoehtona mäntytaimikot suhteellisen tiheitä. Satunnaisesti oli lintuhavaintoja teiltä, mutta sitten kun metsään astuttiin alkoi hiljaisuus. Ensimmäinen päivä koluttiin pomppuja nuoresta männiköstä ja suon laidoista, havaintoina yksi riekko sekä jokunen teeri joista kuitenkin yksi jäi reppuun. Toisena päivänä starttailin pohjiksen kanssa harvahkoon männikköön, josta yksi teeri saatiinkin karkoitettua ja pitkälle. Loppupäivä menikin sitten myyräjahdissa, tuntui noita olevan jonniin verran reilusti. Myös kaverin kultainen noutaja nautti proteiineja suoraan luonnosta.

Vanhaa metsää löytyi kun jaksoi tampata sen puoli kilometriä aukon yli.
Viimeiseksi lupapäiväksi olin päättänyt että labukka irti ja pomppua koko päivä. Sen verran hiljaista oli noissa suuremmissa metsissä missä pystykorvan kanssa on miellyttävämpi kulkea. Kaverin kanssa päätettiin aamuksi mennä kiertämään eräs nyppylä missä nuoremmassa männikössä oli joitakin teerihavaintoja ollut. Ihan hyvä valinta kun olin aamu 9 mennessä kipannut ukkometson. Kauas ei autolta keretty, joten lintu konttiin ja jatkettiin jahtia. Labukka alkoi päästä hajuille hommista ja tökkäsikin riekon pariin otteeseen metsässä ylös. Muuten olikin sitten hiljaista ja havaintoja tuli vain muutamasta linnusta.

Noin 4 kiloinen vanha metson köllikkä.
Tulille kokoonnuttiin puolen päivän jälkeen ja sovittiin että loppupäivä vedetään yhteishengen kohotuksena neljän miehen ja kahden noutajan avorivissä. Aukon yli kun jaksoi taapertaa alkoi löytyä metsääkin, aina seuraavaan aukkoon asti. :D Alkupuoli saatiin kulkea suhteellisen rauhassa ja lenkin käännyttyä takaisin lähtöpaikan suuntaan jokunen havainto kuitenkin tehtiin. Linnut tosin olivat todella arkoja ja karkkoetäisyydet olivat nippa nappa-haulikkohollista lähemmäs sataan metriin. Positiivisesti tosin alkoi labukka ottaa hakuun etäisyyttä kun hajua tuli nokkaan. Yhdessäkin kohdin olin aivan satavarma että kohta jotain pölähtää, mutta viereinen kaveri sanoi että koppelo pakeni jo 90m päästä, ennen kuin koira sai kunnon vainun.

Kraateri keskellä metsää. Hyvin jaksoi nuori poika painaa koko päivän.

No kaikin puolin reissuhan oli taas ihan onnistunut vaikkakin lintuhavainnot vähissä. Saalista sai joka ukko ja lystiä oli. Yhtäkään lintua ei latvassa nähty joten kiväärit saivat olla rauhassa ja panoksia jäi vielä ensi vuoteenkin.
Kaikki on kuitenkin plussaa, kun on poissa kotoa tai töistä. ;)

Ensi vuotta odotellen,

Oltsu

Ps. Alla eräänlainen kaatotodistus. ;) :D



maanantai 6. heinäkuuta 2015

Jari karhujahdissa Kanadassa

Mustakarhujahtia Kanadassa 23.-31.5.2015

Jari käväisi toukokuussa tutustumassa mustakarhujahtiin kanadalaisittain. Metsästyskohteena oli Club Fontbrune, Quebecissä, noin 300km Montrealista. Kohde sijaitsee keskellä erämaata, joten paikalla on rauhalliset olosuhteet harrastaa metsästystä ja kalastusta.
Metsästys tapahtui puupasseissa odottaen, karhujen saapumista ruokailupaikoille. Laji on kärsivällisyyttä vaativa, sillä paikalliset hyönteiset ja tuntien odottelu vaativat hermoja sekä hyviä istumalihaksia. Karhut eivät kuitenkaan suinpäin sukkana ruokailemaan saapuneet ja ylimääräisiä liikkeitä ei juurikaan passissa ollessa kannata tehdä.
Luppoaikana oli mahdollisuus nauttia paikallisista ruuista ja vaikkapa kalastella läheisellä vesistöllä ennen iltasaunaa.

Majoituksena toimi erilliset mökit rannan läheisyydessä.

Päärakennus, jossa ruokailut olivat järjestetty

Herrat päivällisellä, hummeria ja riisiä.

Näkymät mökin terassilta on suomalaiseenkin silmään ihan passelit.

Kulkupeleinä toimivat katetut lavamönkijät

Luppoaikana oli mahdollisuus lähteä kalastamaan.

Suuren suuria paikallisia kuhia, aihetta hymyyn.

Maltillinen odottelu palkitsee, kun mustakarhu päätyy ristikolle. 

Saaliiksi saadut karhut kuljetettiin mönkijöillä keskuspaikalle lähempää tarkastelua varten.

Myös muutamalla muullakin oli onni matkassa reissun aikana. Toinen oikealta on ranskalaisherran jalkajousella ampuma karhu.


 

Kanadalaiseen tapaan kuuluu että saaliiksi saadut karhut merkataan tarkasti ylös. Paikkatiedot, ajankohta sekä mm. hammasnäytteet käytiin luovuttamassa paikallisella riistatoimistolla.

Virallinen taho ottamassa näytteitä

Riistatoimisto