tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän, osa 3

Toinen päivä Simojoella alkoi yhtä leppoisasti kuin edeltäjänsä Akun kiehauttaessa tottuneesti pannukahvit kaksikolle. Emännän rooli sopi miehelle yhtä hyvin kuin Loopin vapa Jarin käteen.

Keli oli kuin morsian, mutta joki se ei vaan ollut antavalla tuulella. Herutellen ja kiusoitellen kalat aina sillon tällöin kävivät pintomassa poikien näköetäisyydellä. 
 
Vesi oli ennätys matalalla vuodenaikaan nähden ja se sai kalat sekä pojat hieman sekaisin. Jari tuntui vaihtavan perhoja siiman päähän nopeammin kuin Aku jaksoi laskea. Isot perhot vaihtuivat pienempiin ja upposiimat kelluviin pitkillä perukkeilla.

Reissun ensimmäinen tapahtuma
 
Aku vaihteli välineitään hieman rauhallisemmalla tahdilla, aina välillä huonoa saantiaan kiroten. 
 
Päivä painui jo iltaan ja usva alkoi nousta hiljalleen joen pintaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, aina välillä jompikumpi mutisi hiljaa jotakin epämääräistä uutta ottiperhoa rasian pohjilta kaivaessaan. 
 
Kerran Jari oli kuulevinaan vaimean "Tule tule iso kala, älä tule pikku kala" mantran jostakin, mutta samalla hetkellä kevyt tuulenvire pyörähti Jarin ympärillä ja ääni katosi sen myötä.

Yöllä poikien pitkä odotus palkittiin ja he saivat ensimmäisen tapahtuma reissulle. 
 
Kunnon räväytys pinnassa ja samantien kohti alavirtaan. Loopin kela pyörii ja siimaa puskee ulos vauhdilla, sen verran oli kalalla virtaa, että ensimmäinen pysähdys tulee vasta reilun 50m päähän.
 
Aku tärisee ja niskassa valuu hiki, kädet tuntuvat raskailta vavan ympärillä. Talven mielikuvitusharjoittelut olisivat selvästi kaivanneet kaverikseen hieman fyysistäkin treeniä. Aku muistelee hetken sitä tammikuista iltaa, kun hän kuvitteli itsensä loikkimassa kauriin lailla rantavedessä, vapa kaarella unelmien lohi siiman toisessa päässä. Sama tilanne kuin nyt, mutta jotenkin paljon helpommin se sieltä sohvalta käsin tuntui menevän.
 
Mutta suomalaisella sisulla ja Jarin kannustuksella Aku jaksaa taistella. Välistä kala meinaa viedä miestä vaikka väkisin, mutta Aku muistelee talven harjoituksiaan ja toistelee mielessään "Olen kuin kauris" loikkiessaan rantavedessä edes takaisin.
 
Kuin ihmeen kaupalla Aku saa pidettyä vehkeet ehjänä ja itsensä pystyssä, vaikka jalka kerran meinaakin hieman muljahtaa. Kalakin alkaa jo hiljalleen näyttää väsymisen merkkejä ja pian Aku pääsee pitelemään kauden ensimmäistä lohta käsissään. 

" Jätkähän sai hienon kalan " 
" Ammattilaiset asialla "
" Kovat on puheet äijällä yhden lohen jäljiltä "
" Kalattomien on helppo huudella "

Varrella virran

106 cm itämeren hopea
 
Kauden ensimmäinen kala on komea, Jari mittaa sille pituutta 106 cm. Akun mielestä kala on ainakin 15 kilon yksilö, mutta Jari toppuuttelee ettei se näytää tippaakaan yli 10 kilon kalalta. Hetken kinasteltuaan pojat arpovat yhteistuumin kalalle painoksi n. 13 kiloa.

Aku katsoo kalaansa haikeasti vielä viimeisen kerran ja varmistaa, että onhan Jari nyt varmasti ottanut monta kuvaa hänestä ja lohesta, ennen kuin vapauttaa sen takaisin Simojokeen.
 
 

Akun luottovälineet olivat Loop Opti Nxt 15´ #10 vapa ja Loop Opti Gyre #11. 
Perhona Akulla oli Aitin Monkey Loop Black nickel koukkuun sidottuna. 



lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän, osa 2

Mahanpohjassa oli omituinen tunne - se ei johtunut edellisillan kebabista vaan jostain ihan muusta.

Jari odotti malttamattomana, kuikuili puhelintaan ja katsoi kelloa. Se on jo minuutin yli ja puhe oli tasan klo 8.

Ei kai Aku ollut unohtanut?

Pian alkaisi nimittäin Jarin ja Akun kesän ensimmäinen kunnon kalareissu. Perhoja oli sidottu pitkin talvea, koeuittoja tehty milloin lavuaarissa ja välillä kaverin akvaariossa ja siimatkin oli vaihdettu keloihin jo ainakin kahdesti.

Juuri kun Jari oli valitsemassa Akun numeroa pikavalinnastaan kaasutti punainen auto pihaan torvea toitottaen.

Akun Toyota Avensis Verso sai tänävuonna kunnian toimia kulkupelinä. Autoa modifioitiin hieman reissuun sopivaksi, kaksi penkkiriviä veks ja Toyota muuttui tila-autoksi. Perus "auto" oli poikien mielestä liian laimea nimi kokokesän vankkurille ja pojat ristivät Toyotan lohimobiiliksi. Olisikohan sittenkin tullut katsottua vähän liikaa Batmania?

Kynä-paperi-sakset menetelmällä pojat arpoivat ensimmäisen ajovuoron. Tällä kertaa Jari saisi käännellä rattia ja Aku toimisi apukuskina. Akun kiristäessä turvavyötä tiukemmalle hän muisteli mielessään kuinka Jari valitsee aina ensimmäisenä sakset.


Yleensä poikien reissulla ensimmäinen pysähdys on heti kun taajamakyltti katoaa takapeilistä, mutta tällä kertaa päästiin vähän pidemmälle - seuraavalle bussipysäkille asti.


"Pari pikkujuttua taisi unohtui kotiin" totesi Aku.

"Takaisin ei muuten enää käännytä, tavarat ostetaan matkalta tai sitten ollaan ilman".

Hei Jari, tosi kiva asenne sulla heti näin reissun alkuun.


Mutta mikäpäs siinä, Akun toimiessa kartturina sattui matkalle eräs pikkukaupunki keskellä savoa, siellä huhuttiin olevan ihan oikea eräkauppa. Mikä jottei ja Jari kääntyi 9-tieltä kohti Pieksämäkeä, eihän tästä ole kuin puolisen tuntia perille!

Aku myhäili mielessään, ei saattanut olla sittenkään vahinko, että "jotain jäi matkasta". Aku nimittäin tiesi, että huhu ei ollut pelkkä urbaanilegenda, vaan Pieksämäeltä löytyisi todellinen kalamiehen aarreaitta.


Pari pikku juttua ja vähän muutakin

Bat.. eikun Lohimobiili

Ei mennyt pysähdys Pieksämäellä hukkaan. Kaikki puuttuvat tarvikkeet löytyivät ja saattoi sinne ostoskassiin päätyä vähän extrana "Pirun hyviä tarjouksia".


Kun viimeisetkin tavarat oli ostettu ja lohimobiili pakattu käänsivät pojat katseensa kohti Simojokea.


Simojoen rantaleiri
Ensimmäiset heitot

Ensimmäinen ilta leirinuotiolla oli täynnä odotusta ja intoa. Pojat olivat heti teltan pystytyksen jälkeen käyneet hävittämässä pahimmat poltteet joella ja nukkuivat yönsä kuin pienet lapset.

Seuraavana aamuna nokipannukahvit jokirannassa herätti pojat uuteen päivään. Keli oli lämmin, paahtava aurinko porottaisi pitkin päivää ja aurinkorasvalle olisi takuulla käyttöä.

Ensimmäinen kunnon kalastuspäivä kääntyi iltaan, mutta ei saalista, ei edes pienen pientä nykäisyä ollut koettu. Iltapalaksi olisi siis tiedossa vain pussikeittoa.

Vaikka tapahtumia ei tullut, pysyi poikien mieli kuitenkin korkealla - kyllä se vielä tästä iloksi muuttuu.

Muuttuuhan?


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän


 

Muutama vuosi sitten kesäisessä lapin yössä oli jotain taikaa. 
 
Tuolloin kaksi nuorta miestä, Jari Oksanen ja Aku Seppänen kohtasivat ensikertaa Simojoella. 
 
Miesten yhteiset ystävät olivat havainneet aikojen saatossa kaksikossa jotain samaa - hyvinkin kiihkeän suhteen lohen kalastukseen ja he päättivät, että näiden kahden tulee ehdottomasti tutustua. 
 
Fiksuja ystäviä pojilla, nimittäin pian Jari ja Aku viettivät vajaan viikon Simojoen varrella teltassa asustaen ja kokemuksia jakaen. Kaloja narrattiin se mikä tarinoilta ennätettiin, nukkuminen oli ihan yliarvostettua.
 
Silmäpussit ja univelka eivät kuitenkaan tuntuneet missään, sillä tämän reissun jälkeen poikien ei tarvinnut enää kalakaveria etsiä. Yhteystiedot tallennettiin puhelimen pikavalintaan.

Kalastus vei Jari Oksasen mennessään suurinpiirtein samoihin aikoihin kun mies oppi puhumaan. Nyt virtaavissa vesissä kalastelua on takana n. 30 vuotta. Ensikosketus lohen kalastukseen Jarilla oli 2012 Tenojoella ja vuosien saatossa tämä harrastus on muuttunut hyvinkin fanaattiseksi, ehkäpä jo hitusen pakkomielteiseksikin. Nykyisin Jari suuntaa mieluiten kalalle Itämereen laskeviin jokiin. Talvisin kun kausi on katkolla ja podetaan pahoja vieroitusoireita, keskittyy Jari mielikuvitusharjoituksiin ja sidontapuuhiin.

Intohimoinen perhokalastaja Aku Seppänen on ollut lajin harrastaja vuodesta 1996 lähtien. Pitkät vavat ja isot joet saivat odottaa tätä miestä parikymmentä vuotta, mutta 2010-luvun jälkeen kaikki vapaa-aika on kesäisin kulunut hopeajahdissa. Sidontaleikit ovat alustalähtien olleet myös Akun mieleen ja erityisesti putkiperhot ovat lähellä miehen sydäntä. Jarin tavoin talvet haaveillaan ja sidotaan ottipelejä.

Tänä kesänä kaksikko pistää ystävyytensä koetukselle - pojat aikovat mennä kalastaen läpi kesän.
 
Tavoitteena on testailla välineitä ja uitella siimoja Simojoella, Tornionjoella, Kalixilla, Ängesån joella ja Lainionjoella. Fiilispohjalta ja kalan nousujen perässä. Auto on kokoajan pakattuna ja tankki täynnä. Kaasujalka polkaiseen vauhtia aina kun siltä tuntuu.
 
Me pääsemme seuraamaan poikien reissua aitiopaikalta. Pysy siis kuulolla, sillä ongelmia on luvassa.
 
Vesi tilanne on ollut koko kesän haastava. Sitä ei ole.
 

Valmiina matkaan - kuka tietääkään mitä kesä tuo tullessaan..

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Humminbird-kannettava kaikuluotain, rajoitettu erä -50%

Humminbird Piranha Max 165x PT -kaikuluotain on suunniteltu liikkuvalle kalastajalle kesän venereissuille sekä talven pilkkiretkille. Paketissa on kaikki tarvittava akkua lukuunottamatta. Nyt rajoitettu erä vain 99 € (ovh 199€)

Katso esittelyvideo alta ja osta omaksi täältä!




Humminbird Piranha Max 165x PT


Kannettavan telineen avulla kaiku kulkee kätevästi matkassa mukana. 


Imukupilla kiinnittyvä anturi on nopea asentaa. 



Kaiussa on iso, selkeä näyttö ja helpot asetukset. Laite käynnistyy nopeasti. 


Pakettiin kuuluu myös suojalaukku. Akun lataus onnistuu myös laukussa ollessa, sillä johdot voi pujottaa takataskun kautta.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Perinteeksi muodostunut Green Trail-Cup kisattiin jälleen


Jo kymmenkunta vuotta heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ammuttu Green Trail-Cup jatkoi perinteitään myös tänäkin vuonna. Kokonaiskilpailu saatiin päätökseen 1.-2.7.2017. Samalla ammuttiin Pieksämäen haulikkoradalla tämänkertainen päätöskilpailu. Iloista kisatunnelmaa kuitenkin latisti aikaisemmin kesällä julkaistu lajimuutos.

Muutama viikko sitten 2-trapväki sai ikävän varmistuksen kansainvälisen Olympiakomitean päätökselle siitä, ettei laji ole enää mukana Tokion olympialaisissa. Tämä päätös on maailmanlaajuisesti aiheuttanut sen, että lajin harrastajat ovat joko kokonaan lopettaneet ampumisen tai siirtyneet muihin haulikkolajeihin, kuten olympiatrapiin.

PiekSA on ollut Suomessa lähes vuosikymmenen ajan lajin kärkiseuroja, tästä kaikki kiitos ja kunnia Pieksämäen lahjakkaille ja osaaville ampujille sekä ampumaradalle, jolla lajia on voinut harjoittaa. Nyt lajin harrastajien asema ja arvostus ovat romahtaneet. Ampujat kertovat kuinka lajin pitkäjänteiseltä ja tavoitteelliselta harjoittelulta on pudonnut pohja pois. Pelkona on myös, että kansallisen liiton tuki lajin harrastajille pudonnee jatkossa kokonaan pois.

Lappeenrannassa Muukon ampumaradalla ammutun ensimmäisen osakilpailun peruskilpailun parhaan tuloksen ampui Pieksämäen Juuso Ikävalko pistein 133(/150), toisena OSU:n Sami Ritsilä pistein 129 ja kolmantrena K-SHa:n Ari Hyypiä 102 pisteellä. Finaalin voitti hienosti Sami Ritsilä uudella finaalin SE:llä 68 pisteellä, toiseksi ampui Juuso Ikävalko 65 pisteellä ja kolmanneksi tuli Ari Hyypiä 41 pisteellä.

Kuvassa kuuma ryhmä valmistautuu ampumaan


Naisten sarjan voitti OSU:n Marja Maunula 61+10 pisteellä, toiseksi tuli K-SHa:ta edustanut Tanja Save 48+13 pisteellä ja kolmanneksi nousi niukasti Savea huonommin osunut MKMS:n Ritva Savolainen 45+14 pisteellä.

Kuvassa Marja Maunula ja Ritva Savolainen


Sarjan Y-50 voitti Juha Rantakaulio K-SHa:sta  60+16 pisteellä, toiseksi tuli LVA:n Juha Holopainen 61+11 pisteellä, kolmanneksi tuli naistensarjan Saven tavoin K-SHa:ta edustanut Risto Suurla 56+12 pisteellä.

Pieksämäen osakilpailun voitti ylivoimaisesti Miki Ylönen 116+19 pisteellä, toiseksi ampui Juuso Ikävalko hienosti 106+22 pisteellä ja kolmanneksi nousi Jouni Hyypiä 87+22 pisteellä.

Cupin kokonaiskilpailun voitti Juuso Ikävalko 239 pisteellä,  toiseksi nousi Jouni Hyypiä ja kolmanneksi tuli Risto Suurla.


 Kuvassa Juuso Ikävalko


Green Trail onnittelee lämpimästi kaikkia voittaneita!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kaksoistrap Green Trail Cup

Green Trail Cup 

Green Trail-Cup 2016 ammuttiin vanhan tapaan kahtena osakilpailuna Lappeenrannassa ja Pieksämäellä. Lajina 2-trap. Tällä kertaa näiden kahden kilpailun yhteistuloksella voiton vei PiekSA:n Juuso Ikävalko ja toisena oli saman seuran Jouni Hyypiä. Kolmannen sijan ratkon jälkeen voitti sarjassa Y-15 ampuva Tuomas Hoppu P-HA:sta. Kisan jälkeen jaettiin Green Trailin lahjoittamat tavarapalkinnot ja Juuso ihmetteli huuli pyöreänä voittamiaan rullaluistimia. Pieksämäellä sää oli pilvinen ja kisa suoritettiin mahdollisimman nopeasti odotettavissa olevan ukkosen takia, joka alkoikin sitten kohta kisan jälkeen. Edellisenä päivänä Lappeenrannassa ammuttiin paahtavassa helteessä ja tulostaso oli hyvä. Osakilpailuvoittaja oli maajoukkueampuja Sami Ritsilä, joka vähän aikaisemmin Bakun MC-kisassa oli ampunut viidennelle sijalle. Toisena oli Juuso Ikävalko.

Ampujat valmistautumassa ensimmäiseen erään ampumalla rasvalaukauksia.

Kisan urheat naisampujat

Sami selvittää Juusolle, että katso, tässä on tällainen vipu.

Juuso: ”Mahtaakohan tuo edes toimia.”

”Ohoh! Toimii se!”

Semifinaalin ampujat. Juuso vuorossa.

Pummit näyttötauluun.

Lappeenrannan kisan voittaja Sami Ritsilä

Mitalistit Juuso Ikävalko 2., Sami Ritsilä 1., Jouni Hyypiä 3.

Juuson näyte.

Samin suoritus.

Jounin tyylinäyte.



Teksti, kuvat ja videot Risto Suurla.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

IWA 2016

Tässäpä muutama kuva kevään IWA-messuilta 4.-.7.3.2016 Nürnbergistä, Saksasta. 

Eräalan ammatilaismessuilla esitellään kauden uutuustuotteita sekä paljon muuta alan tavaraa, useissa eri halleissa. 


Messuilla oli paljon myös koirakävijöitä, nuuhkimassa kauden uutuuksia.

Blaserin kivääreitä on saatavana myös erittäin kauniilla kaiverruksilla sekä tukeilla.

Norjalaisen erikoistukkia valmistavan GRS:n valikoimista löytyy myös naisten makuun tukkeja.

Myös puoliautomaattihaulikoissa oli tarjolla värejä naisten makuun.


Torunarms tarjoaa hieman sotilaallisempia aseita.

Esillä oli myös hieman vanhempaa kalustoa.

Perheen pienimmillekin löytyi eläinaiheisia leluja.
¨

Camo-kullattu Desert Eagle, Sarin suosikki

Tikan osastolla oli hyvä säpinä uuden T3x-mallin ympärillä.
Tikka T3x-mallisto sisältää myös laajan valikoiman lisätarvikkeita.
Kuvassa Sakon Miikka Tamminen.

Sakon aluemyyntipäällikkö Jari Länkelä iloisissa messutunnelmissa.

Strasser Tac1, suoravetoinen erikoisempaan makuun.

Merkelin valikoimista tuplaluodikoita sekä haulikoita.

Polyverin lämpösaappaita eri väreissä. Osastolla myös maukkain tarjonta. :)




Myös Lapua oli näyttävästi esillä.

Kommeita jakkarloita sarvista väännetty. Liekkö jättösarvia vai ei?


"Raatokammariin" saa komeasti valoa sarvilampuilla. :)

Myös eräaiheisia astioita oli tarjolla aina kristallista alkaen. 

Tälläisen sorruin itsekkin tilaamaan,

Härkilan sekä Seelandin osasto oli jälleen kerran todella komea.

Muotinäytöksessä esiteltiin tulevia uutuuksia.

Polariksen osastolla oli kulkupelejä joka lähtöön.
Tuolla lienee hirvikin tulisi pois metsän siimeksestä.

Jämäkkä asekaappi Browningilta oli Jarin mieleen.

Siinäpä kiekonheitin missä lienee riittäisi haastetta paremmallekin ampujalle.

Antoisa Saksan matka ja mielenkiintoiset messut kokonaisuudessaan.
Ensi vuonna uudelleen!

-Sari