Kuusamo - Elokuu 2014

Elokuun Kuusamon reissun suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin paria kuukautta ennen lähtöä ja reissun tukikohdaksi valittiin mökki Kuusinkijoen campingistä. Kuusinkijoen heikko vesitilanne kuitenkin sai porukan muuttamaan mielensä ja mökki vaihtui Oulanka campingille, josta olisi tarkoitus tehdä pistoja Oulankajoelle ja Kitkajoelle.

1. päivä

Matkaan lähdettiin neljän miehen voimin maanantaina elokuun 18. päivä heti aamusta, ajettavaa kun olisi edessä lähes 600 kilometriä. Pysähdyimme matkalla vielä Kuopion Motonettiin tekemään viimehetken välinehankinnat. 

Olimme kolmen aikaan Kuusamon keskustassa. Kävimme hakemassa ruuat ja juomat parille ensimmäiselle päivälle ja ajelimme viimeiset reilut 50 kilometriä Oulanka campinkiin. 

Kalalle oli päästävä tietysti jo heti ensimmäisenäkin iltana, joten purimme kamat mökkiin ja lähdimme lupien ostoon. Ensimmäisen illan kalastelimme Oulangan alaosilla. Harjuksia tuli useita, joista muutamat olivat mitan täyttäviä. Vettä sateli kuuroittain ja yhdeksän jälkeen alkoi satamaan kaatamalla, joten suuntasimme iltahämärissä takaisin mökille iltapalalle ja unille.

     Oulankajoen alaosat ovat pääosin hidasta ja leveää virtaa. Paikoin virta on todella leveää ja siellä täällä on komeita hiekkasärkkiä.

2. päivä

Toisena päivänä lähdimme kahdeksan maissa kalastamaan Ala-Kitkan Pähkänälle, jonne pääsi kalaan samoilla, edellisiltana hankkimillamme luvilla. Autopaikalta joelle oli noin kilometrin matka, josta viimeiset 500 metriä oli pelkkiä rappusia. Niitä alas kävellessä alkoi jo hirvittää iltapäivällä odottava nousu. Se kuitenkin unohtui, kun pääsimme jokivarteen. Aurinko porotti taivaalta, tosin pari todella rankkaa sadekuuroakin osui kohdalle. Virta oli pääosin leveää ja matalaa, joten kaloja oli suhteellisen helppo löytää pienistä montuista, jotka näkyivät tummempina kohtina kirkkaassa vedessä. Harjuksia tuli tasaiseen tahtiin ja mukaan mahtui taas useita mitallisiakin. Leveä virta mutkitteli kallioisen metsän välissä ja siellä täällä oli komeita riuttoja, joita pitkin pääsi kahlaamaan keskemmälle virtaa paremmille ottipaikoille. Aina oli käveltävä seuraavan ja taas seuraavan mutkan taakse katsomaan, millaisena joki siellä virtaa, mikä juuri onkin ehkä yksi niistä seikoista, joka näissä isoissa ja pitkissä pohjoisen joissa kiehtoo.

                                                                     Otollista harjusvirtaa

      Kitkalta löytyy myös komeita pieniä sivu-uomia, jotka virtaavat joen vieressä. Kaloja näistä ei kuitenkaan tällä kertaa tavoitettu.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kalastaa!

Kalastelimme Pähkänällä iltapäivän puolelle ja nälän alkaessa painaa lähdimme nousemaan takaisin autolle. Jyrkkä nousu osoittautui juuri niin kauheaksi, kuin kuvittelimmekin. Ylös kuitenkin päästiin vaikka se jokusen hengähdystauon vaatikin.

Matkalla mökille piti ottaa tietenkin se pakollinen turistin porokuva.

Kävimme ostamassa luvat loppupäiväksi Ylä-Kitkan alueelle ja suuntasimme Kiveskoskelle. Kuvamateriaali sieltä jäin kuitenkin vähäiseksi, koska vettä tuli taivaalta käytännössä tauotta. Harjuksia tuli kuitenkin reilusti, koko neljän hengen porukan kesken varmasti useita kymmeniä muutamaan tuntiin. Taimenet olivat edelleen kadoksissa. Paistoimme välillä kodassa makkarat ja jatkoimme kalastusta Kiveskoskella hämärään asti.

Hämärän tultua päätimme käydä vielä mökille päin ajellessa kopaisemassa Käylänkosken, kun se sopivasti matkan varrelle sattuu. Kalastelimme hyvän tovin käytännössä pilkkopimeässä. Ainoan pienen valon toivat sillalla loistavat katulamput. Itse sain sillan alta mitallisen harjuksen ja Artulla oli ollut ilmeisesti hyvänkin kokoinen taimen kiinni, joka paineli kuitenkin jarrun huutaessa kovaan koskeen ja rimpuili itsensä irti. Lähdimme mökille iltapalalle ja unille.

3. päivä

Kello soi taas seitsemän maissa, mutta taisi koko porukkaa hieman väsyttää edellispäivän kiipeilyt ja yli 12 tuntinen kalastusrupeama, mistä johtuen matkaan päästiin vasta yhdeksän jälkeen. Tänään kalastaisimme ainoastaan edellisenä päivänä ostetun luvan loppuun ja sen jälkeen suuntaisimme takaisin mökille saunomaan ja rentoutumaan loppuillaksi. 

Tarkoituksena oli kalastaa Saarikoskella, mutta loppujen lopuksi, tovin karttaa pyöritellessämme, emme olleet täysin varmoja omasta sijainnistamme. Jossain Saarikoski-Peurakoski -akselilla kuitenkin aamupäivä pyörittiin. Näillä kohdin virta oli osin hieman kapeampaa ja koskimaisempaa ja kaloja, ainakin harjuksia, tuntui olevan vaikeampi löytää. Pojat saivat kuohuista pari taimenta, isoimman ollessa kuitenkin vain n. 30 senttiä pitkä. Itse kalastelin kosken loppuliu'ussa. Haavissa kävi pari mitallista harjusta ja jokunen pienempi. 

Allekirjoittanut ottipaikoilla.

Kyseinen paikka ei meitä vakuuttanut, joten lähdimme kokeilemaan josko Käylänkoski antaisi valoisankin aikaan tapahtumia. Käylän laavulla olisi myös tarkoitus keittää hernarit. Välissä piti kuitenkin käydä Rukan lomakylässä täydentämässä juomapuolta. Kalassa ollessa ei pidä nesteytyksen tärkeyttä unohtaa ;)

 Rukatunturi

Käylänkoski antoi muutaman pienen taimenen ja harjuksen, muttei mitään sen kummempaa. Lähdimme kuuden maissa mökille saunomaan ja illanviettoon.

4. päivä

Neljännen päivän aamuna ei mökistä kuulunut pihaustakaan ennen yhtätoista. Taisi saunomisella ja aamuyöhön valvomisella olla osansa asiassa. Puolilta päivin oli kuitenkin viimeinenkin mies noussut sängystä ja aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen kellon näyttäessä yhtä. Suuntasimme taas Saarikoskelle, mutta nyt taisimme olla oikeasti siellä missä pitikin. Kalastelimme alavirtaan aina rauhoitusalueen alkuun saakka ja sitten takaisin ylöspäin.

Ensimmäisen noin kilometrin mittaisen laskun jälkeen oli hyvä pitää taukoa.

Yhdeksän vuotta vanhat kahluukengätkin tulivat viimein tiensä päähän, mutta niillähän

se oli kalastettava kuitenkin loppureissu.

Sää oli taas vaihtelevaa. Välillä aurinko porotti kuin viimeistä päivää ja hetken päästä tuli taas vettä kuin sieltä kuuluisasta... Kalastelimme ylöspäin ja matkalle mahtui useampikin koski. Henri 2:lla oli striimerissä useita taimenkontakteja, muttei vaan tarttunut. Illan hämärtyessä lähdimme takaisin alavirtaan kohti autoa, välillä kalastellen. Arttu jäi kosken rantaan sitomaan uusia perhoja siiman päähän muiden jatkaessa alemmas. Itse kalastelin keskellä koskea n. 30 metrin päästä Artusta. Hetken päästä Artun suunnasta alkaa kuulua jotain epämääräistä huutoa ja mies pinkoo rantaa pitkin sen minkä jaloistaan pääsee. "KARHU!" huusi Arttu. Yhtäkkiä tuli porukkaan yllättävän paljon liikettä ja kosken keskeltä kahlattiin rantaan hyvin rivakasti. Jokunen sata metriä tuli otettua juosten etäisyyttä karhuun. Kyseessä oli nimittäin ollut normaalia koiraa pienempi pentu, joten sitä suojeleva emo oli varmasti lähettyvillä. Näiden kahden väliin ei mielellään haluaisi joutua.

Autolle päästyämme irtosi jokunen voimasana, kun Arttu tajusi unohtaneensa ainoan perhorasiansa karhun luokse. Hakemaanhan se oli lähdettävä vaikka ulkona oli jo lähes pilkkopimeää. Otsalamppujen avulla rasia kuitenkin löytyi noin kilometrin päästä autolta ylävirtaan. Suunta kohti mökkiä ja unille.

5. päivä

Viidentenä päivänä heräsimme sateen ropistessa mökin kattoon. Synkkä ilma ei motivoinut lähtemään tänään pitkälle patikointireissulle, joten valitsimme jälleen helpon Kiveskosken, missä kalastaisimme ainakin jäljellä olevan luvan loppuun. Ns. maisemakosket kun oli jo hyvin pitkälti kalastettu. Vettä tuli taivaalta tauotta, mutta niin tuntui tulevan koskesta kalaakin. Puhetta ruokakalan ottamisesta oli ollut jo monta päivää ja nyt se viimein otettiin. Vajaa nelikymmensenttinen harjus pääsi kunniakkaasti hengestään ja päätyi folioituna kuumille hiilille.

Pääruuaksi lihapataa ja jälkkärinä grillattua harjusta. Ja hyvältähän se maistui.

Iltapäivästä sade alkoi hellittää, mikä kohotti heti mieltä. Lupa alkoi loppua, joten uudet oli haettava ja päätimme sittenkin lähteä kalastelemaan vielä uusia maisemia, tällä kertaa pari kilometria Jyrävän putouksesta alavirtaan. Jyrävän alapuolella Kitkajoki kulkee kallioiden välisessä kanjonissa, mikä tekee kalastuksesta paikoin haastavaa. 

Henri 2 esittelee heittotaitojaan

Artulla kala kiinni.

 Panoraama kuvaa

Kalastelimme jokea ylöspäin Jyrävän suuntaan. Perhoihin puri tasaiseen tahtiin pienet taimenet ja harjukset. Kaksi mittaharria lähti myös mukaan. Kapea polku kulki välillä muutaman metrin korkeudessa joesta, aivan kallion reunalla. Joissain kohdissa virheaskel olisi voinut olla kohtalokas. Eteenpäin kuitenkin jatkettiin ja päivän päätteeksi usean tunnin kalliokiipeilyn ja koskessa kahlaamisen jälkeen pääsimme Jyrävän putoukselle asti. Paistoimme nuotiopaikalla makkarat, sekä saamamme harjukset ja kävelimme väsyneenä takaisin autolle, tällä kertaa kuitenkin kunnon polkua pitkin. Mökille päästyämme varasimme vielä saunavuoron ja sen jälkeen uni maistui.

6. päivä

Viimeisen päivän kalastussuunnitelmat olivat vielä auki, mutta aamukahvia hörppiessä alkoivat ajatukset suuntautua kohti Kuusinkijokea. Jospa siellä kuitenkin olisi sen verran vettä? Yhteispäätöksellä kohti Kuusinkia siis. Lupien myyjä kertoi veden nousseen viikon aikana sopivasti kovista sateista johtuen ja kyseessä olisi paras viikko kalastuksen suhteen pitkään aikaan. Lähdimme luottavaisin mielin koskelle. Kyllähän koskessa kalaa oli, kovin vaan olivat pieniä. Kuusingissa taimen tuntui olevan ainakin tähän aikaan kaudesta valtakalana. Jokunen harjuskin perhoon tarttui, mutta pientä taimenta tuli useita kymmeniä. Kalastelimme ensin Vihtamutkan alueella, minkä jälkeen siirryimme ruuanlaittoon ja sen jälkeen Lohipyörteelle. Kalastimme jokea ylöspäin hyvän matkaa ja viimeinen päiväkin alkoi olla pikkuhiljaa pulkassa. Alunperin tarkoituksena oli lähteä sunnuntaiaamuna ajamaan kotiin, mutta Lohipyörteellä oli astunut voimaan pari päivää aiemmin iltarauhoitus, joka alkaa aina ilta kahdeksalta. Päätimmekin siis lähteä jo illasta ajelemaan kotia kohti. Kuvia ei Kuusingilta valitettavasti muistettu ottaa ainuttakaan.

Vaikka keli oli pääosin sateinen, oli reissu kaikinpuolin mahtava. Kalaa sai vetää niin paljon, kuin suinkin ehti, vaikka keskikoko jäikin suhteellisen pieneksi. Vastaantulleista kalastajista ei ollut kukaan muukaan tavoittanut paremman kokoisia taimenia, joten emme olleet ainoita. Maisemat Kuusamon alueella ovat upeat ja puitteet retkeilijöitä ja kalastajia ajatellen mahtavat. Laavuja, kotia ja nuotiopaikkoja kun löytyy koskien varsilta parhaimmillaan puolen kilometrin välein. Oulanka campingin palvelu oli kerrassaan mainiota ja seuraava reissu samoille kulmille pyöriikin jo nyt mielessä.

Videomateriaaliakin reissulta tuli jonkin verran (myös kaloista) ja niistä olisi tarkoitus väsätä jonkinlainen video vielä. Pysykäähän kuulolla!

                                                                                                  - Henkka