Valmistautuminen Kaitumille

Valmistautuminen Kaitumille

Lähtö pohjoisen kalareissulle on aina iso asia. Olipa kyseessä vaeltamalla tuntureille meno, lohestaminen tai lentämällä erämaahan kulkeminen, tulee valmistautumisesta aina yhtä hankalaa. Toki, se on omasta mielestäni ehdottomasti myös yksi reissun kohokohdista!

Ennen lähtöä sitä iltaisin miettii millä perholla saisi sen ison kalan siiman päähän, mitä kaikkea sitä kokkailisi erätulilla iltapalaksi ja kuinka kaunis se auringonlasku onkaan siellä tunturin päällä.

Mielessä pyörii myös mitä kaikkea rinkkaan pitäisi pakata, mitä sinne mahtuu ja kuinka paljon se lopulta painaa. Reissulle lähtevät kengät tulee tarkistettua useampaan otteeseen, ovatko ne varmasti kunnossa? Teltta pitää ehdottomasti pystyttää vielä kolmannen kerran, ihan vain varmuuden vuoksi. Jo neljä kertaa listan kanssa pakattu rinkka tulee pakata vähintään vielä kerran eikä siltikään jaksa uskoa, että siellä varmasti on kaikki ne tärkeät miljoona ja yksi asiaa, jotka olen päässäni järkeillyt välttämättömäksi.

Tärkeimmät, eli perhokalastukseen liittyvät tavarat saavat luonnollisesti isoimman huomion sekä huolen. Todellisuudessa suurinosa perhoista ei kuitenkaan edes näe vettä ja osa ruoasta jää syömättä – kuten aina.

Olen käynyt nuoresta asti vähintään kerran vuodessa viikon mittaisella reissulla pohjoisessa. Aina etunenässä kalastamassa. Milloin taimenen, milloin raudun, mutta pääasiassa harjuksen perässä. Vuosien karttuessa, itse reissun sijasta yhä enemmän on alkanut nauttimaan itse reissun odotuksesta ja matkasta perille. Tavaroiden pakkaaminen autoon, ajomatka ja ikkunan takana vaihtuvat maisemat lupaavat joka kerta, että kohta olet perillä tunturissa. Odotat malttamattomana miten seuraavan kukkulan takana komeilee määränpää - järvi, lampi tai joki. Joka kerta se tosin on vasta kuudes tai seitsemäs kukkula ennen kuin vesi siintää silmissä, mutta oma taikansa siinäkin on. Vaikka se klisee onkin, on matka ehdottomasti vähintäänkin yhtä tärkeä kuin itse määränpää. Varmasti ei kaikille, mutta uskon, etten ole yksin mielipiteeni kanssa.

Tärkeää on tottakai myös saada kalaa kun ensin istuu 1000km autossa ja monesti se jälkeen vielä kulkee kaksi tai kolme päivää rinkka selässä kohti sitä suunniteltua kalapaikkaa. Nykyään yhtä tärkeää kalastuksen lisäksi on päästä irti arjesta ja saada aikaa viettää ystävien kanssa, joita nykyään näkee niin surullisen harvoin.

Tänä vuonna oma reissuni sijoittuu Kaitum - joelle, Pohjois-Ruotsiin. Tarkemmin ottaen Tjirtjamiin, josta isot pojat ja kansantarut lupaavat harjusennätysten menevän heittämällä rikki.Huhut kertovat, että täältä olisi mahdollista saada myös se elämänsä taimen. Olen Tjirjamista haaveillut jo kauan ja nyt vihdoin se päivä koittaa! Tässä kohtaa kun ollaan vielä kotona pitää tosin vielä koputtaa puuta...

Yksi iso rituaali on perhonsidonta reissua varten. Työn, perheen ja harrastusten yhteensaattaminen on välillä hankalaa ja siksi nykyään tulee pakostakin luvattoman pitkiä taukoja perhonsidontaan. Kynnys aloittaa sitominen kasvaa sitä mukaan kun huomaa lähtöpäivän lähestyvän ja perhorasioiden ammottavan tyhjyyttään!

Voisin mainita muutamia perhoja, jotka olen huomannut toimivan hyvin mm. pohjoisen harjukselle. Kaksi perinteistä ja usein mainittua ovat Red Tag ja Black Zulu. Nämä kuuluvat myös omiin suosikkeihini, koska nämä uppoperhot toimivat oikeasti todella hyvin. Lisäksi vihreät sekä ruskeat pupat ovat antaneet hyviä ruokakaloja. Pintaperhoista itselläni ehdottomasti eniten uintiaikaa saa klinkhammer. Se tuntuu toimivan melkein aina kun harjus intoutuu syömään pinnasta. Tämän lisäksi rasiasta löytyy aina muutamia caddiksia ja Europa 12 perhoja. Pintaperhokalastus on aina ollut se itselle mieluisin perhokalastuksen muoto.

Lähtöön on nyt alle kaksi viikkoa ja muu perhe alkaa kärsiä matkakuumeesta yhtä paljon kuin minä. Olohuone, makuuhuone ja muutama muu nurkka on nimittäin täytetty erinäköisistä allekirjoittaneen reissutavaroista. Trangia, makuupussi, makuualusta, perhovavat jne. paistavat ensimmäisinä silmään. Perhonsidontavälineet ovat vähän väliä levällään keittiön pöydällä ja Youtubesta katsellaan joka ilta pätkiä, joita muut onnekkaat ovat määränpäästä kuvanneet. Lupaan heti reissun jälkeen katsella enemmän lastenohjelmia sekä täydellisiä naisia ja näin palauttaa tasapainon perheeseemme.

Nyt jatkan kuitenkin vielä hetken pakkaamista ja perhonsidontaa. Kirjoitellaan sitten reissun jälkeen kuvien kera kuinka reissu sujui. Tässä vaiheessa mieleeni palautuu sarja yleiradion TV-kanavilta. Mikäli en ihan väärin muistele, sarjan nimi oli "joki kutsuu". Siinä jokainen jakso loppui sanoihin: "There's always a river somewhere" (Aina jostain löytyy joki).

-Niko Turpeinen-