Kevät herättää perhokalastajat ja taimenet

Kun aurinko alkaa jo hieman sulattamaan lunta ja pikkulinnut virittelevät nuottejaan, alkaa myös koskiluontokin heräämään eloon perhokalastajia houkuttelevalla tavalla.

Hyvää virtaa keväiselle kalastukselle.

Usein maaliskuun alkupuolella tulee jo ensimmäiset havainnot hankikorreista eli tuttavallisemmin sumukorennoista eli sumareista. Runsaimmin nuo hyönteiset alkavat räpiköimään virroissa ja kömpimään hangilla maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta ajankohtaan toki vaikuttaa missä päin Suomea ollaan. Täällä Savon seudulla usein parhain ajankohta on osunut huhtikuun alkupuolelle, joskin vuodet eivät ole aina veljiä keskenään. 

Epävarman ajankohdan lisäksi haasteita sumarikalastuksen onnistumiseen tuo myös vaihtuvat sääolosuhteet ja niiden vaikutukset hyönteisten massakuoriutumiseen. Omien kokemusteni mukaan lähtökohtaisesti varmin tapa onnistuneeseen taimenten pintaperhokalastukseen keväällä on silloin, kun vuorokauden lämpötila on pysynyt myös öisin maltillisella pakkasella, tai jopa plussan puolella, ja päiväksi lämpötila nousee reilusti plussan puolelle ja lisäksi aurinko paistaa. Toisaalta jostain mystisestä syystä tuollaisinakin päivinä voi käydä niin, ettei virrassa näe kuin harvoja hankikorreja räpiköimässä. Toisin sanoen parhaaseen lopputulokseen pääsee sillä, että käy mahdollisimman usein koskella kyttäilemässä elämää. Parhaassa tapauksessa jonain kertana osuu paikalle niin, että hyönteisillä pinnasta ruokailevia taimenia näkee pitkin päivää ja pääsee tarjoamaan omaa perhoonsa tämmöisille kaloille.

Viime keväänä viistätettyyn korrijäljitelmään haksahtanut harjus.

Lisäksi paikkavalinnalla on suuri merkitys onnistuneeseen sumarikalastukseen, sillä läheskään jokaisella koskella noita hyönteisiä ei esiinny merkittävissä määrin. Suosittuja koskia tähän kevään pintaperhokalastukseen ovat muun muassa Äyskoski, Läsäkoski sekä osa Kuhmon alueen koskista.

Koska keväällä vesi on vielä hyisen kylmää, niin kalat löytyvät usein todella hidasvirtaisilta osuuksilta. Eli tällöin hankikorrien kyttääminen kannattaa keskittää tämmöisille paikoille. Koskien väliset hidasvirtaiset suvannot sekä koskien loppuliut ja pitkät niska-alueet ovat usein takuuvarmoja taimenten olinpaikkoja. Lisäksi, jos kohteesta löytyy hidasvirtaisilta alueilta korteita tai muuta vesikasvillisuutta, niin usein niiltä seuduilta löytyy myös hankikorreja.

Koska taimenet löytyvät monesti juuri tuollaisilta hidasvirtaisilta ja suhteellisen laajoilta virtapaikoilta, niin perhosetin tulee olla sellainen, että myös hieman pidemmät heitot onnistuvat. Heittopituuksien lisäksi heittotarkkuus on sumarikalastuksessa tärkeää, sillä kalat ovat usein hyvinkin tarkkoja ruokailulinjoistaan. Heitettävyydeltään hyvän perhosetin merkitystä korostaa vielä se, että monessa koskikohteessa on keväisin vielä kahluukiellot/-rajoitukset päällä. Tämä onkin tärkeää pitää mielessä myös kohteissa, joissa kahlaamista ei ole rajoitettu, että sorakoiden kohdilla tuota kahlaamista tulee välttää. Toisaalta kylmä vesi itsessään jo toimii hyvänä kahlaamisen rajoittajana.

Pinturin huijaama taimen.

Lisäksi sumarikalastuksessa varovaisuus on avain onneen. Harvoin on niin hyvä tilanne, että on kevään ainoa perhojen uittaja koskella.  Kun taimenet ovat nähneet perhon jos toisenkin, niin silloin perukkeella pelaamisesta voi olla hyötyä. Tämmöisillä ns. suosituimmilla paikoilla itse aloitan kalastuksen kartioidulla perukkeella, jota jatkan vielä niin, että lopuksi kärkiosa on 0,18mm paksuista ja koko perukkeen pituus noin 12 jalkaa. Tästä on vielä mahdollista ohentaa kärkeä esimerkiksi 0,16 milliseksi ja samalla pidentää perukkeen kokonaismittaa.

Sen sijaan perhojen osalta sumarikalastus on itselleni ollut niin sanotusti helppo rasti. Kun on löytynyt toimiva perhomalli, niin se on usein toiminut jatkossakin. Savon seudulla, jossa suurin osa kevään kalastelustani tapahtuu, ovat toimineet tummanruskeat ja mustat hankikorrijäljitelmät parhaiten. Tärkein ominaisuus näissä perhoissa on hyvä kelluttavuus, jonka saa aikaiseksi hyvälaatuisella CDC:llä, polypropyleenilla ja peurankarvalla. Hankikorrijäljitelmissä näkee niin korkealla kelluvia kuin matalallakin kelluvia sidoksia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana omaan perhorasiaani ovat vakiintuneet matalla kelluvat sumarijäljitelmät. Yksi poikkeus kuitenkin löytyy, sillä musta Nalle Puh eli Dark Puh on ollut itselläni yksi luottopeleistä kevään pintaperhokalastuksessa. Kun koskella on mukana muutamat eri perhomallit koossa 10-14, niin niillä usein pärjää kivasti.

Muutama toimivaksi todettu sumaripinturi.

Sumarikalastuksessa, niin kuin muussakin kalastuksessa, on perhon uittamisella myös oma osuus onnistumiseen. Omat kokemukseni puoltavat sitä, että niin vapaalla uitolla kuin perhon viistättämiselläkin voi saada onnistumisia. Ehkä hieman enemmän kalat ovat purreet vapaasti virran mukana menneeseen perhoon, mutta sellainen perhon katkonainen viistättäminen on usein ollut myös tehokasta. Eli tuolloin heitto suunnataan ylävirran puolelle ja siimaa otetaan sisään niin, että perho saadaan viistämään jokin matka kerrallaan. Tuossa auttaa myös vavalla perhon vetäminen ja stoppaaminen. 

Ja koska harvoin kalapaikoille osuu niin, että hyönteisiä menee virrassa vähän väliä ja taimenet käyvät pinnasta niitä hakemassa koko päivän, niin kannattaa mukaan ottaa varmuuden varalta myös joitain nymfijäljitelmiä, liitsejä sekä streamereita. Toimiva apuväline varsinkin nymfijäljitelmien uittamiseen hitaassa virrassa on tärppi-indikaattori, joka kiinnitetään perukkeeseen perhon yläpuolelle. Sen kanssa kalastaminen tuo hieman mieleen ongintaa, mutta vuosi toisensa jälkeen tuo metodi on todistanut tehokkuutensa.

Kun kaloja ja korreja ei näy, niin nymfit voivat olla toimiva valinta.

Vaikka monesti nämä keväiset perhokalastusreissut eivät ole kalastuksellista ilotulitusta, niin voisi sitä päivänsä huonomminkin käyttää kuin kosken äärellä istuskellessa ja nauttien keväisistä. Lämpimiä kerrastoja vain päälle, hyvät eväät mukaan ja koskelle kyttäämään taimenia!