tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kalastaen läpi kesän, osa 3

Toinen päivä Simojoella alkoi yhtä leppoisasti kuin edeltäjänsä Akun kiehauttaessa tottuneesti pannukahvit kaksikolle. Emännän rooli sopi miehelle yhtä hyvin kuin Loopin vapa Jarin käteen.

Keli oli kuin morsian, mutta joki se ei vaan ollut antavalla tuulella. Herutellen ja kiusoitellen kalat aina sillon tällöin kävivät pintomassa poikien näköetäisyydellä. 
 
Vesi oli ennätys matalalla vuodenaikaan nähden ja se sai kalat sekä pojat hieman sekaisin. Jari tuntui vaihtavan perhoja siiman päähän nopeammin kuin Aku jaksoi laskea. Isot perhot vaihtuivat pienempiin ja upposiimat kelluviin pitkillä perukkeilla.

Reissun ensimmäinen tapahtuma
 
Aku vaihteli välineitään hieman rauhallisemmalla tahdilla, aina välillä huonoa saantiaan kiroten. 
 
Päivä painui jo iltaan ja usva alkoi nousta hiljalleen joen pintaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, aina välillä jompikumpi mutisi hiljaa jotakin epämääräistä uutta ottiperhoa rasian pohjilta kaivaessaan. 
 
Kerran Jari oli kuulevinaan vaimean "Tule tule iso kala, älä tule pikku kala" mantran jostakin, mutta samalla hetkellä kevyt tuulenvire pyörähti Jarin ympärillä ja ääni katosi sen myötä.

Yöllä poikien pitkä odotus palkittiin ja he saivat ensimmäisen tapahtuma reissulle. 
 
Kunnon räväytys pinnassa ja samantien kohti alavirtaan. Loopin kela pyörii ja siimaa puskee ulos vauhdilla, sen verran oli kalalla virtaa, että ensimmäinen pysähdys tulee vasta reilun 50m päähän.
 
Aku tärisee ja niskassa valuu hiki, kädet tuntuvat raskailta vavan ympärillä. Talven mielikuvitusharjoittelut olisivat selvästi kaivanneet kaverikseen hieman fyysistäkin treeniä. Aku muistelee hetken sitä tammikuista iltaa, kun hän kuvitteli itsensä loikkimassa kauriin lailla rantavedessä, vapa kaarella unelmien lohi siiman toisessa päässä. Sama tilanne kuin nyt, mutta jotenkin paljon helpommin se sieltä sohvalta käsin tuntui menevän.
 
Mutta suomalaisella sisulla ja Jarin kannustuksella Aku jaksaa taistella. Välistä kala meinaa viedä miestä vaikka väkisin, mutta Aku muistelee talven harjoituksiaan ja toistelee mielessään "Olen kuin kauris" loikkiessaan rantavedessä edes takaisin.
 
Kuin ihmeen kaupalla Aku saa pidettyä vehkeet ehjänä ja itsensä pystyssä, vaikka jalka kerran meinaakin hieman muljahtaa. Kalakin alkaa jo hiljalleen näyttää väsymisen merkkejä ja pian Aku pääsee pitelemään kauden ensimmäistä lohta käsissään. 

" Jätkähän sai hienon kalan " 
" Ammattilaiset asialla "
" Kovat on puheet äijällä yhden lohen jäljiltä "
" Kalattomien on helppo huudella "

Varrella virran

106 cm itämeren hopea
 
Kauden ensimmäinen kala on komea, Jari mittaa sille pituutta 106 cm. Akun mielestä kala on ainakin 15 kilon yksilö, mutta Jari toppuuttelee ettei se näytää tippaakaan yli 10 kilon kalalta. Hetken kinasteltuaan pojat arpovat yhteistuumin kalalle painoksi n. 13 kiloa.

Aku katsoo kalaansa haikeasti vielä viimeisen kerran ja varmistaa, että onhan Jari nyt varmasti ottanut monta kuvaa hänestä ja lohesta, ennen kuin vapauttaa sen takaisin Simojokeen.
 
 

Akun luottovälineet olivat Loop Opti Nxt 15´ #10 vapa ja Loop Opti Gyre #11. 
Perhona Akulla oli Aitin Monkey Loop Black nickel koukkuun sidottuna. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti