Perhokalastuskauden avaus Rutajoella 12.4.2014

Auton nokka kääntyi puolenpäivän aikaan kohti Jyväskylää, missä tarkoituksena oli napata kaveri kyytiin ja suunnata sen jälkeen kohti Joutsaa Rutajoelle. Vaajakosken kohdalla sattunut onnettomuus oli pistänyt tien aivan tukkoon ja välittömästi kalankiilto silmissä olevaa kalastajaa koeteltiin. 20 minuutin paikallaan seisomisen jälkeen matka kuitenkin viimein jatkui ja pääsin Jyväskylään. Kamat vaihdettiin kaverin autoon ja puolen tunnin matka Jyväskylästä Rutajoelle alkoi. Lupien hankintakin meinasi olla hieman kiven takana, mutta muutaman puhelinsoiton jälkeen luvat kuitenkin onneksi saatiin.

Varusteet pistettiin kasaan ennätysvauhtia, olihan polte koskelle jo kova. Kelikin oli muuttunut pilvisestä mukavan aurinkoiseksi. Nopea kuva vielä taisteluparista ennen kosken rantaan suuntaamista.

Rutajoki on Rutajärvestä Päijänteen Rutalahteen laskeva monikoskinen joki, jonka kosket ovat paikoin todella jyrkkiä ja putousmaisia. 5,7 kilometrin mittaisella joella on putouskorkeutta melko uskomattomat 44 metriä. 

Löysimme heti hyvännäköisen hidasvirtaisen mutkan, jossa oli syvä monttu ja uusi vapa (Vision GT Four 8' #4) pääsi ensimmäistä kertaa testiin. Ja hienostihan se toimi. Luokkaisella Vibe85-siimalla perho lenti helposti ja tarkasti ja siima oikeni nätisti hieman painavammankin kuulapään kanssa. Kasijalkainen vapa oli myös kätevä paikoin varsin pusikkoisessakin maastossa tarpoessa. Monttu osoittautui elottomaksi, joten siirryimme parisataa metriä ylävirtaan. 

Ylläolevassa kuvassa näkyvän putouksen alla oli hyvännäköinen leveämpi ja hidasvirtainen pooli, johon pysähdyimme uittamaan perhojamme. Kolmannella heitolla siima pysähtyi, oletin pohjakosketusta ja nostin vavan laiskasti pystyyn. Tärppi osoittautuikin kalaksi ja vajaan 40 sentin mittainen taimen ampui välittömästi suoraan kohti ja irtosi lähes heti onnettoman vastaiskun tuloksena. Annoin kaverille tilaa ja istuin itse hetkeksi joen penkalle ihmettelemään. 

Penkalta bongasin toisen melko jäisen kaverin

Hetken päästä oli kaverillakin kala kiinni ja se osoittautui pieneksi harjukseksi. Nopea kuvaus ja kala takaisin veteen. 

Kalaa siis kyseisellä pätkällä oli, eikä kalojen pieni kokokaan haitannut. Ekalla reissulla on lähinnä tärkeintä saada edes jonkinlaista kontaktia kaloihin ja nautiskella koskimaisemasta pitkän talven jälkeen. 

Muutama minuutti myöhemmin kaverin perhoa vietiin jälleen. Tällä kertaa siiman päässä riuhtoi jo hieman edellistä kookkaampi kala. "Tuo haavi!" kuului huuto. Eräblogi mielessä nappasin haavin sijaan repusta kameran ja räpsin muutaman kuvan väsytystilanteesta. Kalakin saatiin hetken päästä rantaan. 

Onnellinen kalamies n. 35 senttisen rasvaevällisen kalan kera

Paikka tuntui hiljenevän ja lähdimme kävelemään ylävirtaan päin, välillä kalastellen potentiaalisen näköisiä virrankohtia. 

Seuraavana ostoslistalla kahluutakki, niin saadaan haavikin hieman fiksummin kulkemaan mukana.

Kävelimme jokusen kilometrin ylävirtaan, mutta virta oli pääosin koskimaista ja epäilimme, ettei siellä kalaa ole vielä tähän vuodenaikaan. Takaisin päin tullessa tuli napattua kuva keskeltä kuusimetsää auringon paistaessa hienosti puiden välistä. 

Saavuimme takaisin poolille, josta aiemmat kalat tulivat. Putouksen alta iski kuulapäiseen nymfiin pieni taimen ja hetken päästä hieman alempaa toinen.

Nopea kuvaus ja kala takaisin kasvamaan.

Kävimme vielä autolla tarkastamassa joen ylimmän kosken, mutta heittopaikkoja oli rajoitetusti ja vesi matalalla. Nälkä ja useamman kilometrin kivikkoisessa ja pusikkoisessa maastossa kävely alkoi jo painaa, joten suuntasimme kohti Jyväskylää muiden ilta-aktiviteettien pariin.

Kaikenkaikkiaan kauden ensimmäinen kalareissu oli oikein onnistunut. Kalaa tuli, keli suosi ja maisemat olivat kauniita. Ensi viikonloppuna suunnaksi viime syksynä kunnostettu Suonenjoki. Pysykäähän kuulolla!

                                                                                                                                 - Henkka