Nokisenkoskella 12.6.2014
Lähdimme kolmen miehen voimin tekemään pilvisessä ja sateisessa säässä iltareissun tutulle Nokisenkoskelle. Nokisenkoski sijaitsee Rautalammin reitillä Niini- ja Miekkaveden välissä, noin 17 kilometriä Suonenjoelta. Kosken rantaan saavuimme kuuden maissa sateen ropistessa niskaan. Kamppeet päälle ja maantiesillan alle sateensuojaan ja perhot veteen.
Siiman päähän sidoin toimivaksi todetun oliivin kuulapääpupan punaisella iskupisteellä ja ylemmäs sivutapsiin vastaavan ruskearunkoisen pupan. Ei mennyt montaakaan heittoa, kun siima pysähtyi ja vastaiskun jälkeen siiman päässä rimpuili pirteä nelikymppinen harjus. "Kamera! Ota kuvia!" huusin kaverille. Kameran kaivaminen repusta kesti tuhottoman kauan ja juuri, kun kamera saatiin valmiuteen kala irtosi koukusta. Parin voimasanan jälkeen kalastus jatkui ja sadekin alkoi hellittämään.
Sateen loputtua alkoi vesiperhosia ja jonkinnäköisiä päiväkorentoja kuoriutumaan runsain määrin. Muutaman limenvihreän värityksen omaavan koskikorennonkin bongasin kivien päällä. Kuvia ei näistäkään tosin tullut otettua.
Artun kanssa tauko päällä Tuomaksen piiskatessa matalaa väylää.
Niskan yläpuolella pintoi jatkuvasti harjuksia, tosin reilusti heittoetäisyyden ulkopuolella, joten siirryimme alavirtaan pikkusaaren suuntaan. Hiljaista piteli, muutamia särkiä ja salakoita lukuunottamatta. Oli aika lähteä makkaran paistoon grillikatokselle.
Jönärit tulilla
Suunnistimme takaisin koskelle ja kalastelimme vähän joka puolella virtaa, mutta emme tavoittaneet enää isompia kaloja. Useamman tunnin tyhjän pyytämisen ja kiinnostuksen lopahtamisen tuloksena homma siirtyy yleensä kyseisellä kolmikolla särjenkalastuskilpailuun virran reunoilta. Niitähän sitten tulikin sen mitä jaksoi pyytää, toistakymmentä joka ukolle.
Kalastusta lopetellessa spottasin vielä sillan yläpuolelta aivan rannan tuntumasta hyvän kokoisen taimenen, muttei se tuntunut perhosta kiinnostuvan. Perhon tippuessa aivan kalan eteen se lähtikin painelemaan omille teilleen. Vielä muutama heitto ja autoa kohti. Kellokin näytti jo yhtätoista, joten oli aika lähteä kotiin.
Ja jottei nyt aivan kalaton päivitys tulisi, niin tässäpä allekirjoittanut (aivan pähkinöinä) + kevään eka taimen aiemmalta Nokisen reissulta.
-Henkka
Siiman päähän sidoin toimivaksi todetun oliivin kuulapääpupan punaisella iskupisteellä ja ylemmäs sivutapsiin vastaavan ruskearunkoisen pupan. Ei mennyt montaakaan heittoa, kun siima pysähtyi ja vastaiskun jälkeen siiman päässä rimpuili pirteä nelikymppinen harjus. "Kamera! Ota kuvia!" huusin kaverille. Kameran kaivaminen repusta kesti tuhottoman kauan ja juuri, kun kamera saatiin valmiuteen kala irtosi koukusta. Parin voimasanan jälkeen kalastus jatkui ja sadekin alkoi hellittämään.
Sateen loputtua alkoi vesiperhosia ja jonkinnäköisiä päiväkorentoja kuoriutumaan runsain määrin. Muutaman limenvihreän värityksen omaavan koskikorennonkin bongasin kivien päällä. Kuvia ei näistäkään tosin tullut otettua.
Niskan yläpuolella pintoi jatkuvasti harjuksia, tosin reilusti heittoetäisyyden ulkopuolella, joten siirryimme alavirtaan pikkusaaren suuntaan. Hiljaista piteli, muutamia särkiä ja salakoita lukuunottamatta. Oli aika lähteä makkaran paistoon grillikatokselle.
Suunnistimme takaisin koskelle ja kalastelimme vähän joka puolella virtaa, mutta emme tavoittaneet enää isompia kaloja. Useamman tunnin tyhjän pyytämisen ja kiinnostuksen lopahtamisen tuloksena homma siirtyy yleensä kyseisellä kolmikolla särjenkalastuskilpailuun virran reunoilta. Niitähän sitten tulikin sen mitä jaksoi pyytää, toistakymmentä joka ukolle.
Kalastusta lopetellessa spottasin vielä sillan yläpuolelta aivan rannan tuntumasta hyvän kokoisen taimenen, muttei se tuntunut perhosta kiinnostuvan. Perhon tippuessa aivan kalan eteen se lähtikin painelemaan omille teilleen. Vielä muutama heitto ja autoa kohti. Kellokin näytti jo yhtätoista, joten oli aika lähteä kotiin.
Ja jottei nyt aivan kalaton päivitys tulisi, niin tässäpä allekirjoittanut (aivan pähkinöinä) + kevään eka taimen aiemmalta Nokisen reissulta.
-Henkka
Kommentit
Lähetä kommentti