Juhannuskalassa Huopanankoskella 21.6.2014
Tämän vuoden juhannussuunnitelmia selvitellessä kävi ilmi, ettei perinteinen jokavuotinen mökkireissu onnistuisikaan tällä kertaa, joten päätimme lähteä lauantaiksi Viitasaaren legendaariselle Huopanankoskelle juhannuskalaan. Luvat buukattiin netistä pari päivää ennen reissuun lähtöä ja lauantaina matkaan lähdettiin iltapäivästä kolmen miehen voimin. Menomatkalla oli autossa melko hiljaista, olihan juhannusta jo tullut edellisenä iltana juhlittua. Tänään kuitenkin keskityttäisiin puhtaasti kalastukseen.
Huopanankoskea kuvattuna ylemmältä maantiesillalta alavirtaan
Saavuimme koskelle sopivasti puoli kuuden aikaan, luvat kun Huopanalla alkavat aina kuudelta. Koski oli juuri sellainen, kuin muistinkin, vaikka edellisestä Huopanan reissusta on jo kymmenen vuotta, ehkä enemmänkin. Ensimmäisen perhotaimenenikin narrasin Huopanalta, joten paikka on sinälläänkin hyvin nostalginen.
Kamat kasaan ja koskelle. Kahden perhon taktiikalla mentäisiin taas, joten sidoin sivutapsiin Hare's Ear -nymfin ja alaperhoksi jo vakioituneen oliivin kuulapääpupan. Aloitin kalastuksen pienemmän väylän loppuosasta, ja jo kolmannella heitolla iski kiven takaa pirteä taimen alaperhoon kiinni. Noin 30 senttinen kala pääsi haavituksen ja pienten tuuletusten jälkeen jatkamaan matkaansa. Odotukset illan saaliista olivat tämän jälkeen korkealla. Siirryimme pientä väylää ylöspäin kalastellen otollisen näköisiä paikkoja. Rannat olivat paikoin todella pusikkoisia, joten ihan jokaiselle montulle ei viitsinyt 10 jalkaisen vavan kanssa lähteä pusikon läpi ryömimään. Pienestä suvannosta sain todella kovan tärpin, mutta kala ei jäänyt kiinni. Liekkö väkäsettömällä koukulla, jotka ovat pakollisia Huopanalla, ollut jotain tekemistä asian kanssa.
Siirryimme pääväylälle ja kalastelimme ylöspäin kohti maantiesiltaa. Maantiesillan alla virta on tasaisempaa ja helpommin kalastettavaa, tosin syvyyttä on reilusti. Muutaman heiton jälkeen olikin kala kiinni. Kovassa ja syvässä virrassa kala tuntui reilusti isommalta, mitä se loppupeleissä olikaan, toki onhan poikasistutuksista peräisin olevat kalat aina huomattavasti pirteämpiä, kuin laitokselta valmiiksi onkikokoisina tulevat istarit, joita tietääkseni ei Huopanalle istuteta. Kuitenkin muutaman minuutin päästä komeili haavissa noin 40 senttinen laiha, mutta yllättävän kirkas taimen. Nopea kuvaus ja kala takaisin kasvamaan.
Illan toinen taimen
Kalastin maantiesillan alusen vielä toiselta rannalta ja sainkin yhden hieman edellistä pienemmän taimenen, joka pääsi välittömästi takaisin kasvamaan.
Tässä vaiheessa alkoi nälkä jo painamaan, joten lähdimme Tuomaksen kanssa takaisin alaspäin makkaranpaistoon kalastellen samalla pientä väylää, Villen tullessa perässä.
Tuomas pikkuväylällä
Pikkuväylän alkupään kivien välisissä kuohuissa hyppi reilun kokoinen taimen, pyrstö luokkaa lapio. Jäin hetkeksi piiskaamaan kohtaa, jossa kala oli, mutta tuloksetta. Pääsimme autolle ja laitoimme nuotioon tulet. Hiillosta odotellessa heittelin loppuliu'ussa ja sainkin useita särkiä. Parhaimmillaan roikkui molemmissa koukuissa kala yhtäaikaa. Paistoimme makkarat kosken rannassa ja kertailimme tähänastisia tapahtumia. Ville oli saanut maantiesillan luota pienen taimenen, Tuomas oli vielä toistaiseksi särkilinjalla.
Ruokatauon jälkeen lähdimme kalastelemaan Kuninkaanväylää ylöspäin, mutta hiljaista piteli yhtä terävää tärppiä lukuunottamatta. Siirryimme suoraan takaisin ylemmän maantiesillan luo, mistä Tuomas saikin heti tinselillä tasan nelikymppisen kalan, joka pääsi luonnollisesti takaisin kasvamaan ja heti perään iski toinen kala, muttei jäänyt kiinni. Ville sanoi nähneensä kalan pinnassa sillan alla ja antoi parin uiton jälkeen kohteliaasti minulle tilaa. Toinen heitto kalan suuntaan ja kala kiinni! Kala antoi mukavasti vastusta kovassa virrassa, mutta antautui kuitenkin parin minuutin jälkeen. Jälleen kerran n. 40 senttinen kala haaviin ja takaisin kasvamaan. Siirryimme Villen kanssa kalastelemaan niskaa, missä pintoi, pärskeistä päätellen, useita harjuksia, mutteivat ne meidän perhoista ainakaan kiinnostuneet.
Kello alkoi jo pikkuhiljaa lähennellä puoltayötä, joten lähdimme alaspäin kalastellen kohti autoa. Sain vielä vähän ennen välisuvantoa yhden pienen taimenen. Auton luona, Villen jo pakkaillessa kamoja, heittelin vielä loppuliu'ussa. Yläperhoon tarttui särki, jonka jälkeen alaperhoon tarttui välittömästi reilunkokoinen taimen. Taimen pyörähti kerran pinnassa, katkoi siimat, ja paineli omille teilleen. Vedin pettyneenä särjen kuiville ja vaihdoin vielä tinseliin. Muutaman heiton jälkeen tinseliä vietiin. "Nyt on iso!" huusin 10 metriä alempana seisovalle Tuomakselle. Kompuroin alas kiveltä, jolla seisoin ja yritin hätäisesti kiriä jarrua kalan painellessa alavirtaan tavarajunan lailla. Nelosluokkainen vapa täysin kaksinkerroin kahlasin kalan perään kädet täristen, jolloin se tapahtui. Se, mikä niiden isoimpien kalojen kanssa aina tapahtuu. Kala irtosi väkäsettömästä koukusta aivan Tuomaksen jaloissa ja paineli takaisin järven suuntaan, mistä oli noussutkin. Oli aika lähteä kotiin.
Pettymys oli karvas, mutta kaikenkaikkiaan Huopanan reissu ylitti odotukset kaikin puolin. Kalaa on koskessa todella paljon, isojakin, ja kalat ovat pirteitä poikasistukkaita tai luonnonkudusta syntyneitä. Vettä oli sopivasti ja kelikin suosi. Kotimatka meni leppoisasti valoisassa juhannusyössä kahvia hörppien ja reissun tapahtumia kertaillen.
- Henkka
Saavuimme koskelle sopivasti puoli kuuden aikaan, luvat kun Huopanalla alkavat aina kuudelta. Koski oli juuri sellainen, kuin muistinkin, vaikka edellisestä Huopanan reissusta on jo kymmenen vuotta, ehkä enemmänkin. Ensimmäisen perhotaimenenikin narrasin Huopanalta, joten paikka on sinälläänkin hyvin nostalginen.
Kamat kasaan ja koskelle. Kahden perhon taktiikalla mentäisiin taas, joten sidoin sivutapsiin Hare's Ear -nymfin ja alaperhoksi jo vakioituneen oliivin kuulapääpupan. Aloitin kalastuksen pienemmän väylän loppuosasta, ja jo kolmannella heitolla iski kiven takaa pirteä taimen alaperhoon kiinni. Noin 30 senttinen kala pääsi haavituksen ja pienten tuuletusten jälkeen jatkamaan matkaansa. Odotukset illan saaliista olivat tämän jälkeen korkealla. Siirryimme pientä väylää ylöspäin kalastellen otollisen näköisiä paikkoja. Rannat olivat paikoin todella pusikkoisia, joten ihan jokaiselle montulle ei viitsinyt 10 jalkaisen vavan kanssa lähteä pusikon läpi ryömimään. Pienestä suvannosta sain todella kovan tärpin, mutta kala ei jäänyt kiinni. Liekkö väkäsettömällä koukulla, jotka ovat pakollisia Huopanalla, ollut jotain tekemistä asian kanssa.
Pikkuväylän välisuvanto
Kalastin maantiesillan alusen vielä toiselta rannalta ja sainkin yhden hieman edellistä pienemmän taimenen, joka pääsi välittömästi takaisin kasvamaan.
Tässä vaiheessa alkoi nälkä jo painamaan, joten lähdimme Tuomaksen kanssa takaisin alaspäin makkaranpaistoon kalastellen samalla pientä väylää, Villen tullessa perässä.
Pikkuväylän alkupään kivien välisissä kuohuissa hyppi reilun kokoinen taimen, pyrstö luokkaa lapio. Jäin hetkeksi piiskaamaan kohtaa, jossa kala oli, mutta tuloksetta. Pääsimme autolle ja laitoimme nuotioon tulet. Hiillosta odotellessa heittelin loppuliu'ussa ja sainkin useita särkiä. Parhaimmillaan roikkui molemmissa koukuissa kala yhtäaikaa. Paistoimme makkarat kosken rannassa ja kertailimme tähänastisia tapahtumia. Ville oli saanut maantiesillan luota pienen taimenen, Tuomas oli vielä toistaiseksi särkilinjalla.
Ruokatauon jälkeen lähdimme kalastelemaan Kuninkaanväylää ylöspäin, mutta hiljaista piteli yhtä terävää tärppiä lukuunottamatta. Siirryimme suoraan takaisin ylemmän maantiesillan luo, mistä Tuomas saikin heti tinselillä tasan nelikymppisen kalan, joka pääsi luonnollisesti takaisin kasvamaan ja heti perään iski toinen kala, muttei jäänyt kiinni. Ville sanoi nähneensä kalan pinnassa sillan alla ja antoi parin uiton jälkeen kohteliaasti minulle tilaa. Toinen heitto kalan suuntaan ja kala kiinni! Kala antoi mukavasti vastusta kovassa virrassa, mutta antautui kuitenkin parin minuutin jälkeen. Jälleen kerran n. 40 senttinen kala haaviin ja takaisin kasvamaan. Siirryimme Villen kanssa kalastelemaan niskaa, missä pintoi, pärskeistä päätellen, useita harjuksia, mutteivat ne meidän perhoista ainakaan kiinnostuneet.
Kello alkoi jo pikkuhiljaa lähennellä puoltayötä, joten lähdimme alaspäin kalastellen kohti autoa. Sain vielä vähän ennen välisuvantoa yhden pienen taimenen. Auton luona, Villen jo pakkaillessa kamoja, heittelin vielä loppuliu'ussa. Yläperhoon tarttui särki, jonka jälkeen alaperhoon tarttui välittömästi reilunkokoinen taimen. Taimen pyörähti kerran pinnassa, katkoi siimat, ja paineli omille teilleen. Vedin pettyneenä särjen kuiville ja vaihdoin vielä tinseliin. Muutaman heiton jälkeen tinseliä vietiin. "Nyt on iso!" huusin 10 metriä alempana seisovalle Tuomakselle. Kompuroin alas kiveltä, jolla seisoin ja yritin hätäisesti kiriä jarrua kalan painellessa alavirtaan tavarajunan lailla. Nelosluokkainen vapa täysin kaksinkerroin kahlasin kalan perään kädet täristen, jolloin se tapahtui. Se, mikä niiden isoimpien kalojen kanssa aina tapahtuu. Kala irtosi väkäsettömästä koukusta aivan Tuomaksen jaloissa ja paineli takaisin järven suuntaan, mistä oli noussutkin. Oli aika lähteä kotiin.
Pettymys oli karvas, mutta kaikenkaikkiaan Huopanan reissu ylitti odotukset kaikin puolin. Kalaa on koskessa todella paljon, isojakin, ja kalat ovat pirteitä poikasistukkaita tai luonnonkudusta syntyneitä. Vettä oli sopivasti ja kelikin suosi. Kotimatka meni leppoisasti valoisassa juhannusyössä kahvia hörppien ja reissun tapahtumia kertaillen.
- Henkka
Kommentit
Lähetä kommentti